25. joulukuuta 2011

Meikkileikki

Jep, käytän aikaani taas meikeillä yms. leikkimiseen, vaikka voisin olla ahkera ja vaikkapa kirjoitella jotain. Tosin oli minun joka tapauksessa laittauduttava ihmisen näköiseksi tänään, koska olen tosiaan menossa miesystävän vanhempien luokse käymään. Miksei siis hoitaa hommaa perusteellisesti siinä samalla? Arkena ei ole yleensä aikaa kunnolliseen laittautumiseen, joten vapaalla tulee välillä innostuttua oikeasti.

Minulla on useampi kaveri, joka ei niinkään meikkaamisesta tai vastaavasta kamalasti perusta, mutta itse olen puuhaan jostain syystä tykästynyt. Ehkä olen pinnallinen tai turhamainen... en tiedä? Minusta on vain mukavaa puuhata meikkien ja hiustenlaittotuotteiden parissa aina silloin tällöin.

Mutta aloitetaanpa sitten perinteiset tylsät höpinät...

Tällainen peikko kömpi aamulla sängystä. Hiukset olivat kamalassa sotkussa eilisten kiharoiden jäljiltä ja naama kalpea, kuten minulla aina. Luonnollisilla punapäillä taitaa ylipäätään olla aika vaalea iho...

Kulmakarvani ovat alkaneet kasvaa takaisin ja ovat nyt aika kamalan näköiset, kun minulla ei ole meikkiä. Mietin vielä, nypinkö ne uudelleen pieniksi tyngiksi vai annanko kasvaa kokonaan takaisin. Minulla on ollut ajatuksena cossata Yuffieta vielä Desucon Frostbitessa, joten periaatteessa kulmakarvat pitäisi nyppiä. Tosin suunnitteilla olisi yksi toinenkin puku... pitänee tarkistaa vielä kuvista, vaatiiko sekin kulmakarvojen muokkausta vai ei, ennen kuin tekee mitään lopullisia päätöksiä asian suhteen.

Sain taiottua naamani taas näkyviin. Pitäisi varmaan värjätä taas kulmakarvat (kunhan olen päättänyt, mitä muuten teen niille) ja silmäripset, jotta ei näyttäisi täysin kummitukselta ilman meikkiä. Piirteeni eivät vain oikein erotu, huoh.

Mutta niin... tässä ei ole nyt mitään kovin ihmeellistä tehty. Käytin pronssinruskeaa luomiväriä kulmien piirtämiseen ja kultaista ja punaista luomiväriä silmiin. Lisäksi rajasin silmät mustalla rajaustussilla ja kajalkynällä. Käytin myös mustaa ripsiväriä.

Huulissa on vaaleanpunaista huulirasvaa. En käytä punia kuin todella harvoin, koska en vain pidä niistä. Sitä paitsi ne karkaavat kuitenkin, kun laitan jossain vaiheessa huulirasvaa päälle. Huulikiiltoja sen sijaan suosin toisinaan, koska ne ovat kosteampia kuin punat enkä tunne pakottavaa tarvetta käyttää niiden kanssa huulirasvaa.

 Huomatkaa muuten ihanat silmäpussit joka kuvassa :D Naamasta tosiaan näkee, että univelkaa on. Kaikesta hyvästä ja ihanasta huolimatta minulla on ollut aikamoista stressiä viime aikoina enkä ole nukkunut tarpeeksi. Havahdun aina iltaisin sänkyyn mennessä tiettyihin ajatuksiin ja ahdistukseen, yritän toki työntää ne syrjään, mutta se ei ole ihan helppoa. Ehkä tämä kuitenkin vielä joskus helpottaa.

Sitten takaisin asiaan. Harjasin eilisen kiharasotkut auki ja sain letin näyttämään inhimilliseltä. Tunnen kuitenkin tukkani ja tiesin, ettei se nättinä kauaa pysy, jos olisin jättänyt sen tuohon tilaan. En tiedä, mikä sitä vaivaa, mutta sillä on pakkomielteinen tarve muuttua kamalaksi pehkoksi noin puoli tuntia harjaamisen jälkeen. Ehkä en vain osaa käsitellä hiuksiani oikein, kun minulla on aina ongelmia niiden kanssa. Onneksi ne nyt hetken ovat taas kivan väriset, kun kävin väripurkilla aatonaattona.

Päädyin samaan ratkaisuun kuin jouluaattona ja laitoin kihartimen kuumentumaan. Hiukseni vaativat melkoisen määrän muotovaahtoa, vahaa ja lakkaa, että niissä saa mitään pysymään. Ylipäätään operaatio taisi imaista lähemmäs tunnin, kun ryhdyin puuhaan.

Kiharsin myös otsatukan, mutta se näytti aivan kamalalta, joten jouduin suoristamaan sen. Nyt se on ihan ok, toivottavasti vain pysyykin sellaisena. Toivon totisesti, että tänään keli pysyy pakkasen puolella. Joudun nimittäin kävelemään juna-asemalle, eikä kosteus tee koskaan kampauksilleni hyvää...

Mitäs muuta tästä kuvasta vielä... Kysyin kullalta, mitä minun pitäisi joulupäivänä laittaa päälle. Hän totesi vain jotain: "Eikös jouluna laiteta punaista päälle?" Selvä, punaista siis ainakin jonkin verran. Tosin mainittakoon nyt, että oikeasti herralle oli aivan sama, mitä puen, kunhan laitan silmälasit. Olisin laittanut ne joka tapauksessa, sillä haluan nähdä junassa, koska ollaan oikealla asemalla :D On silti kiva kuulla, että joku ajattelee minun näyttävän hyvältä lasit päässä, itse kun en ole niihin vieläkään täysin sopeutunut.

Ja näin... Nyt olen valmis suuntaamaan naapurikuntaan. Lasit on, punaista on ja näytän jopa ihmiseltä. Voin siis keskittyä oleelliseen eli uusien ihmisten tapaamisen jännittämiseen. Moni kavereistani ja tuttavistani ei jostain syystä usko, että olen tosi ujo ja hiljainen, mutta minä todellakin olen.

Minun on vaikea puhua vieraille ihmisille ja olen surkea small talkissa. Minulla pitäisi olla kädessä jokin lista sopivista puheenaiheista ja vielä lauseista, joilla keskustelun voi aloittaa. Ei auta, että kertaan niitä mielessäni, sillä ne pyyhkiytyvät pois, kun olen vieraassa seurassa. Aivoni vetäisevät errorin välittömästi.

Kyllä minä haluaisin olla sosiaalisesti lahjakas, mutta kun en vain ole! Tai siis olen siinä mielessä, että osaan kuunnella ihmisiä aidosti ja keskustellakin tutussa seurassa. Minulla vain menee yleensä tosi kauan, että pääsen siihen tilaan, jossa keskustelu onnistuu enkä siksi anna itsestäni kovin hyvää kuvaa ihmisille. Tämä on ongelma töissä, mutta myös vapaalla. Erityisesti omien ja miesystävän sukulaisten seurassa.

Minä vain jännitän ja menen lukkoon. En kykene olemaan se ihminen, joka oikeasti olen. Kaikkein pahinta on ehkä se, että saatan jopa änkyttää, jos joku kysyy minulta jotain. En tiedä, muuttuuko tämä asia koskaan. Ehkä se on vain ikuisesti osa minua.

No juu, se siitä valituksesta. Uskon, että tästäkin päivästä tulee oikein mukava ja jos ei muuta, selviän hengissä. On näistä ennenkin selvitty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti