24. joulukuuta 2011

Jouluaatto

Joulukuu katosi jonnekin, se vain yksinkertaisesti meni. Elämä on ollut niin kiireistä, etten ole ehtinyt kunnolla tajuta ajankulua. Kun vihdoin potkaisin itseni liikkeelle, tapahtumat ovat suorastaan alkaneet vyöryä eteenpäin.

Nyt sitten ollaan jo jouluaattoillassa. Vietin viimeiset kaksi päivää hyvin tiiviisti oman rakkaan kainalossa, mikä onkin maailman paras paikka olla. Tämä on lyhyin joululomani vuosiin, mutta se on silti ollut tähän mennessä eittämättä parhaasta päästä. Torstai ja perjantai olivat ihanan rauhallisia ja hiljaisia päiviä. Emme tehneet mitään erityistä, vaikka toisaalta teimme paljonkin asioita. Silti minulla oli koko ajan sellainen olo kuin aika olisi pysähtynyt eikä maailmassa olisi ollut muita ihmisiä lainkaan. Epätodellista ja kaunista. Nautin äärettömän paljon siitä, ettei ollut kiire minnekään vaan saimme vain olla ja tehdä, mitä sattui huvittamaan.

Tämä aamu meni vielä samoissa merkeissä. Tosin ohjelmassa oli kinkun paistaminen ja puuron keittäminen. Ilokseni voin sanoa, että molemmat onnistuivat erinomaisesti. Sekä kinkku että puuro olivat todella herkullisia.

Myöhemmin kulta lähti omille vanhemmilleen ja minä suunnistin pari tuntia sen jälkeen omilleni pikkuveljeni kyydillä. Aatto meni hyvin perinteisellä tavalla. Paikalle tulivat myös pappani ja hänen avopuolisonsa. Mitään erityistä ei tehty, kunhan syötiin, juteltiin ja jaettiin lahjat. Tosin eipä sitä varmaan mitään ihmeellisempää ohjelmaa kaipaisikaan.

Lahjoja tosiaan tuli ihan kivasti. Kiitos vain kaikille, jotka muistitte minua. En odottanut oikeastaan mitään, mutta toki lahjoista aina ilahtuu ^^

Paperikääreistä paljastui tämmöistä kivaa:


- Sukkia
- Kaulahuivi
- Punaisia pyyhkeitä
- Punainen aluslakana
- Kaksi dvd-elokuvaa
- Karkkia
- Kynttilä
- Sakea
- Kaksi viinilasia

Huomenna jouluvietto jatkuu matkalla naapurikuntaan. Menen miesystävän vanhempien luokse ja olemme siellä  joulupäivän. Tapaan samalla myös hänen mummonsa ja tädin miehineen. Hieman jännittää taas uusien ihmisten tapaaminen, mutta pakkohan siitä on selvitä hengissä.

Illalla sitten pääsen myös antamaan kullalle hänen lahjansa. En malta odottaa :D Uskoisin lahjan olevan mieleinen, mutta tietysti täysin varma ei voi olla. Käytin kyllä paljon aikaa asian miettimiseen. Haluan ehdottomasti nähdä hänen ilmeensä, kun hän pakettinsa avaa.

Muutenkin toki odotan iltaa. Tiedän, että tässä vielä eletään kuherruskuukausivaihetta, mutta en anna tiedon häiritä pätkääkään. En vain nyt osaa kuvitella paljon parempaa tekemistä kuin oman kullan kainalossa nyhjäämisen. Anteeksi tylsyyteni ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti