10. joulukuuta 2011

Elämä (?)

Ei ole tullut hetkeen kirjoitettua tänne mitään. Miksikö? Luulen, että minulla on elämä, pelottavaa. En ole oikeasti juurikaan ehtinyt istua koneella naputtelemassa edes blogia, koska olen ollut menossa ihan koko ajan tai sitten vain tekemässä järjestely- ja muita hommia. Pikku hiljaa alan jo kaivata rauhallisia koti-iltoja ilman mitään ohjelmaa.

Tässä nyt tiivistelmä, mitä oikein on tapahtunut lähiaikoina:

- Erosin pitkäaikaisesta avomiehestä
- Aloitin uuden suhteen
- Aloitin uuden työn
- Muutin uuteen asuntoon

Tuossa ovat tärkeimmät pointit, mutta myös paljon muuhun on mennyt aikaa. Eroa, sen syitä ja seurauksia en lähde tässä erittelemään. Olen ne päässäni käynyt läpi riittävän monta kertaa, joten koen olevani sinut asian kanssa. Muista jutuista voisin pari sanaa sanoakin.

Aloitetaan uudesta työstä. Marraskuussa olin pari viikkoa työvalmennuspäällikön assistenttina, tätä nykyä olen sitten työvalmennuspäällikkönä. Kyseessä on tosin vuorotteluvapaan sijaisuus, joten ihan loppuelämän pestiä en ole saanut. Hyvä kuitenkin, että edes jotain.

Uusi työ luonnollisesti jännittää ja stressaa jonkin verran. En osaa tai tiedä vielä kaikkea, ylläreitä tulee oikeastaan päivittäin ja tilanteet vaihtuvat lennossa. Kaikkea ei pysty mitenkään ennakoimaan eikä minulla ole vielä minkäänlaisia rutiineja perusasioiden hoitamiseen. Uskoisin kuitenkin, että pääsen työhön vielä kunnolla sisään ja saan sijaisuuden hoidettua ihan hyvin. Sitä sitten en tiedä, mitä sen jälkeen ryhdyn puuhaamaan.

Kuunvaihteessa alkoi myös uusi elämä uudessa asunnossa. Muutto meni todella kivuttomasti, koska meillä oli kymmenen hengen ahkera porukka kantamassa tavaroita. Kiitos vain kaikille avusta. Tavaroiden järjestelyyn on mennyt paljon aikaa ja hankintoja olen joutunut tekemään enemmän kuin osasin aavistaa, joten rahatilanne on myös tiukempi kuin ennakoin. Ehkä sekin vielä helpottaa.

Hankintalista on edelleen pitkä, mutta en edes yritä tässä kuussa ostaa kotiin mitään. Tammikuussa laitan muutaman jutun hankintaan, loput sitten pitkin kevättä sitä mukaa, kun varaa on.


Mitäs vielä? Se uusi suhde ilmeisesti. Mainittakoon sen verran, että japanin tunneilla tutustuin jo 2,5 vuotta sitten erääseen varsin mielenkiintoiseen tapaukseen (en tosin tiedostanut heti tuota mielenkiintoisuutta), jonka kanssa nyt sitten ollaan sellaiset 1,5 kuukautta liikuttu aika tiiviisti yksissä. Voisin joskus paremmalla ajalla kirjoitella löpinää siitä, kuinka seminörttityttö saa miestä. Nyt en valitettavasti ehdi. Tämä oli vain tällainen pieni pintaraapaisu viime hetken tapahtumiin.

2 kommenttia:

  1. Ei saa kokonaan kadota! Pitää muistaa päivittää tai sitten alan siun kanssa kirjeenvaihtoon!

    VastaaPoista
  2. No, kyllä mä jatkossa yritän olla paremmin paikalla. Nyt on vaan ollut niin kauheasti menoa joka illalle, etten oo oikeastaan ehtiny koneella käydä, kun kääntymässä ja sillonkin suunnilleen maksamassa laskuja.

    Mutta eiköhän tää ala jo helpottaa. Nyt ei enää viikolla pitäisi olla joka ilta jonnekin sykkimistä.

    VastaaPoista