27. lokakuuta 2011

Uusi koti

No, en kyllä vielä osaa ajatella, että 'koti', enemmänkin kämppä tai asunto. Siitä voi kuitenkin tulla koti ajan kanssa, kunhan ensin sopeudun uuteen paikkaan ja kaikki asettuu aloilleen. Aika hurjalta tuntuu lähteä tästä, kun on asunut yli neljä vuotta samassa paikassa. Muistojakin on tähän asuntoon kertynyt todella paljon. Luultavasti ikävä iskee jossain kohtaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen oma kämppä, joka on tuntunut oikeasti kodilta.

Töhertelin tuollaisen kuvan joutessani. Se ei nyt ole missään mittakaavassa, ei lähellekään. En osaa tehdä sellaista :D Kunhan vähän hahmottelin itselleni, millaiseen paikkaan olen muuttamassa. Voi sitten harkita jo hieman huonekalujen paikkoja.

Makkariin ajattelin tunkea vain sängyn, Yukin terraarioineen ja pöytineen sekä mahdollisesti yhden kirjahyllyn, jos olohuoneeseen ei mahdu. Olkkariin tosiaan vähintään yksi kirjahylly, tv-taso ja työpöytä. Lisäksi nojatuoli, säkkituoli ja rahi sekä ehkä pari lattiatyynyä, joilla voi istua, kunnes saan joskus hommattua pienen sohvan. Haaveissa on myös pieni keittiönpöytä, papan varastosta löytyi jo ihanat retrotuolit, jotka voisin sen ääreen sitten sijoittaa. Ne kuulemma saa ottaa ihan vapaasti.

Tuulikaappiin voisi ehkä sijoittaa pystynaulakon tai jonkinlaisen kaapin. Vähintään kenkäteline olisi hyvä hommata, mutta se ei ole hankintalistalla ensimmäisenä. Lista on ylipäätään aika pitkä, mutta ehkä siitä vähitellen selviää.

- Modeemi
- PlayStation 3 + HDMI-piuha
- Vähintään 32'' full-HD-televisio
- Sohva
- Sohvapöytä
- Keittiönpöytä
- Pystynaulakko
- Violetit verhot
- Saunatarvikkeet
- Lumilapio/-kola
- Harava
- Iso kastelukannu

Nuo nyt tulevat äkkiseltään mieleen. Luultavasti tarvitsen jotain muutakin, mutta niitä voi sitten ajan kanssa hankkia. Minulla on aika monta kirjahyllyä nyt lähdössä mukaan enkä ole varma, saanko niitä kaikkia mahtumaan tuohon asuntoon. Voi olla, että päädyn luopumaan yhdestä tai kahdesta tai vähintäänkin laittamaan varastoon. Pitää nyt katsoa.

Tällä hetkellä olen todella iloinen, mutta samalla kauhuissani. Olen oikeasti muuttamassa. Yksin. En ole asunut yksin ikuisuuteen. Silloinkin, kun vielä virallisesti asustelin yksiössä keskustassa, vietin suurimman osan ajastani silloisen poikaystävän, nykyisen ex-avomiehen, kanssa. Joko hän oli minun luonani tai minä majailin hänen mummonsa luona, jep. En ihan oikeasti asunut silloinkaan yksin. Sitä ennen taas ehdin muutaman vuoden itsekseni asustellakin, mutta silloin vanhempien luokse oli kuitenkin kävelymatka, aina sai seuraa, jos siltä tuntui.

Tavallaan onkin sellainen fiilis, että valloitan jotain täysin uutta aluetta. Ehkä itsenäistyn vasta nyt oikeasti, en tiedä. Joka tapauksessa tämä on yhtä aikaa todella hienoa ja äärimmäisen pelottavaa. Ehkä kaikki kuitenkin järjestyy?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti