18. lokakuuta 2011

Plaah ja plääh

Joo, en ole saanut oikein mitään tehtyä. Eilen kuitenkin yritin! Kävin töissä viemässä papereita, mikä jopa onnistui. Sain myös kerrottua tilanteen yhdelle (entiselle) työkaverille, joka sattui olemaan paikalla. Hän otti asian hyvin.

Aiemmin aamulla olin yrittänyt soittaa palkkatodistuksesta, jonka tarvitsen työttömyyskassaa varten, mutta puhelut eivät yhdistyneet. Eivät yhdistyneet myöhemminkään samana päivänä. Tänään yritän vielä, mutta jos ei onnistu, laitan sähköpostia. Tarvitsen sen paperin eikä minulla ole aikaa odotella loputtomiin.

Piti myös eilen käydä työkkärissä, mutta unohdin tarvittavat paperit kotiin. Olisin totta kai voinut hakea ne, mutta en sitten viitsinyt. Oikeastaan en halunnut tulla käymään kotona kääntymässä. Työkkärin sijaan siis suunnistinkin vanhempieni luokse. Vietin aikaa pikkuveljen ja koiran kanssa muutaman tunnin, laitettiin mm. ruokaa. Äiti ei suostunut syömään tekemääni kastiketta, olisi nyt edes maistanut. Aina pitää maistaa, jotain olen oppinut häneltä ;D

Tänään on siis luvassa uusi yritys palkkatodistuksen ja työkkärivisiitin suhteen. Ajattelin lisäksi vihdoin piirtää kaavat koirantakkiin ja Halloween-asuuni, jos oikein innostun, saatan leikata kankaatkin. Tosin pitäisi myös laittaa asuntohakemuksia menemään. Piti jo eilen täyttää Nuorisosäätiön hakemus, mutta jäin arpomaan tulojen kanssa. En ihan oikeasti tiedä tarkkoja tulojani nyt. Saan kuun lopussa parin päivän palkan ja lomarahat, ok. Sitten jossain vaiheessa saan työttömyyskassalta ehkä parin viikon rahat, sitten taas vähän enemmän ja samoihin aikoihin pitäisi tulla puolen kuukauden palkka. Oikeasti? Kertoisiko joku, mitä minä siihen kirjoitan, kun en tiedä itsekään, paljon olen saamassa rahaa ja milloin? Tiedän vain, että sitä on jossain vaiheessa tulossa.

Osaa olla avuton olo tämän kanssa. Kai minun tuokin pitäisi oikeasti hallita, mutta ehkä aivoni ovat vain niin solmussa, että nyt en kykene.

Näyttää myös siltä, että kaikki kotihommat kaatuivat lopullisesti minun niskaani. Ok, voin elää sen kanssa. Hyvää harjoitusta siihen, kun asun yksin. Ehkä sitten jopa tuntuu helpolta, kun olen vain itse sotkemassa. On myös hyvä, että on nyt jotain tekemistä. En vain istu ja ajattele, teen sitä muutenkin liikaa.

Haluaisin kyllä jo omaan asuntoon. Aion sanoa itseni irti tässä kuussa, joten viimeistään 1.12. on kämppä oltava. Tosin sanoisin, että henkisesti olisi parempi, jos muuttaisin jo aiemmin. En vain tiedä, löytyykö asuntoa ja antaako budjetti myöten maksaa takuita ja siihen päälle kahden kämpän vuokrat. Minulla on tosiaan nyt hieman tavallista tiukempaa... ja kyllä, söisin myös mieluusti.

Siitä tulikin mieleen. Paino on viime torstaista pudonnut kolme kiloa. Hip, hip, hurraa! Ei vaan, tuo on tuskin kovin pysyvää. Perjantaina söin jotain pikaista ja vain maistelin herkkuja paikassa, jossa olin käymässä. Ei tehnyt mieli ja sitä paitsi seura oli parempaa kuin syöminen. Katsos vaan, on muuten uusi juttu minulle, että viihdyn jonkun seurassa niin hyvin, ettei sipsitkään maistu ;D (Kiva huomata jotain positiivista itsessään.)

Mutta niin, lauantaina söin salaatin. En oikeastaan muuta. Sunnuntaina yritin syödä ainakin pekonia ja lihakeittoa, mutta kumpikaan ei mennyt alas. Maistuivat pahalta. Keiton haju jopa kävi oksettamaan, vaikka yleensä tykkään siitä. Elin siis sen päivän käytännössä teetä juomalla. Eilen söin vihdoin kunnon aterian; keitettyä porkkanaa ja bolognesekastiketta, jossa oli siis jauhelihaa ja valkopapuja ja jota äiti ei suostunut edes maistamaan. Olinkin tuosta niin täynnä, ettei muuta tullut syötyä, paitsi ihan pikkuisen tummaa suklaata.

Tänään ei taas huvittaisi syödä. Jotain täytynee kuitenkin kokkailla. Minulla on pakkasessa kanasuikaleita ja pari pakettia jauhelihaa. Jääkaapista löytyy porkkanaa ja kukkakaalia. Sitten olisi vielä purkki bambusuikaleita, mutta en saa sitä auki D: (Note to self: osta jossain vaiheessa käsipainot ja ala bodata sen verran, että pystyt avaamaan hankalat purkit omin voimin.)

Mutta niin, ehkä tämä kaiken kitinän jälkeen kerron vielä, että sain eilen sen paidan, jonka tilasin Japanista. Epäilin vahvasti, että se olisi minulle liian pieni. Otin mitat itsestäni kokotaulukon tietojen perusteella ja totesin, ettei mene päälle ellei jousta reippaasti. No, ihmetykseni oli suuri, kun otin paidan esille pussista ja puin sen päälleni.

Tuota juu... Minähän siis normaalisti käytän istuvia vaatteita, en halua niiden olevan liian isoja. Tämä paita on ehdottomasti liian iso. Olisin tarvinnut yhden tai kaksi kokoa pienemmän.

MITÄ IHMETTÄ!?!?! Onnistuin tilaamaan Japanista paidan, joka on liian iso minulle, vaikka siellä ei pitäisi edes olla tällaisille jättiläisille sopivia vaatteita xD Ostamani An Cafen paita oli kokoa XXL ja se on silti minulle napapaita.

No juu, huvituin ehkä hieman. Eräs ihminen ehdotti, että pesisin tuon liian kuumassa. Muuten kyllä, mutta en tiedä, mitä kuvalle tapahtuu... ja sen takia ostin paidan eli saa nähdä, uskallanko ottaa riskiä.

Väri on myös vähän meh, mutta sen tiesin jo tilatessa. Tarjolla oli ainoastaan vaaleanpunaisia, joten sellaiseen oli tyytyminen. Miten niin minulla oli pakkomiellettä muistuttava tarve saada Gacktin paita? Pyh!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti