16. lokakuuta 2011

Häilyvä todellisuus

Välillä sitä tuntee olevansa jonkinlaisessa kuplassa. Sitä häilyy jossain todellisuuden rajalla, leijailee, mutta tietää, että kohta poksahtaa ja todellisuuteen pudotaan takaisin eikä se tunnu kivalta. Todennäköisesti sitä iskee takapuolen johonkin kivenmurikkaan, joka sattuu alle.

Harrastan todellisuuspakoisuutta ihan noin yleisesti. Lukeminen on hyvä keino, pelaaminen usein vielä parempi, mutta kirjoittaminen on kaikkein paras. Hyppään yksinkertaisesti jonkun muun sisuksiin ja kerron hänen tarinansa, elän sen läpi pääni sisällä ja suollan samalla paperille. Valitettavasti en aina kykene tekemään noin. Välillä on niitä hetkiä, että vain tuijotan näyttöä ja toivon, että sanat tulisivat, mutta ne eivät tule. Hahmo ei päästä minua päänsä sisään, ei kerro, mitä hänen elämässään ja mielessään on menossa.

Yleensä näin käy silloin, kun omassa päässä on liikaa asiaa. Ei kai jää tilaa toisille?

Tällä hetkellä on menossa paha writer's block, mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni en viitsi ruoskia sen takia itseäni. Annan vain olla. Tiedän, että se menee ohitse ja inspiraatio tulee takaisin, kun saan itseni kokoon. Haluan kertoa kyseisen tarinan loppuun saakka, joten turha kuvitella, että tämä olisi pysyvää. Minähän teen sen! Nyt vain täytyy antaa hetki aikaa itselle. Tarinaa on onneksi valmiina julkaistavaksi useammalle kuukaudelle, joten siinä mielessä ei ole mitään hätää. Ei sillä, en aio kuukausitolkulla jumitella.

Oma elämä tosiaan otti uuden käänteen. Lähes seitsemän vuoden parisuhde päättyi tässä hiljattain, tosin luulen, että käytännössä se oli päättynyt jo paljon aiemmin. Lopullinen päätös vain tuli vasta nyt. Hämäläiset ovat hitaita?

Tällä hetkellä on hieman tyhjä olo. Pitää alkaa järjestellä asioita ja etsiä oma uusi koti. Toivottavasti löydän kivan, tiedän jo, millä alueilla voisin haluta asua. Ehkä löydän vielä sopivan kämpän? Ehkä se alkaa jossain vaiheessa tuntua kodilta?

En odota minkään suhteen mitään suurta (paitsi ehkä Desucon Frostbiten ;D). Asunnon pitää kuitenkin olla kiva, en halua muuttaa mihinkään läävään.

Elämää kai on muutenkin järjesteltävä. En oikein tiedä vielä miten. Luulen tarvitsevani telkkarin ja PS3:n. Pahus, joudunko taas aloittamaan FFXIII:n alusta? Kraah! Ehkä saan pelastettua tallennustiedot. Tarvitsen myös uuden modeemin, ne taitavat olla aika kalliita. Jeps, tämän tytön joululahjalistalla on elektroniikkaa. Toivottavasti joulupukki kuulee.

Omia fiiliksiä on tosi vaikea eritellä. Eivät nämä seitsemisen vuotta ole hukkaan menneet. Ensimmäiset niistä olivat erittäin onnellisia ja suhde on ollut antoisa. Arvostan älykkyyttä ja älyllistä keskustelua on aina riittänyt, meillä on ollut erittäin hyviä hetkiä, loistavia aikoja. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu pysymään. Tämä oli yksi aikakausi elämässäni ja nyt on aloitettava seuraava.

Eikä minulla ole aavistustakaan, mitä se tuo tullessaan.

Jännää. Ei oikeastaan pelota. Tiedän tällä hetkellä oikeastaan vain sen, että aloitan uuden työn 17.11. Kaikki muu roikkuu ilmassa ja selviää aikanaan. Ystävät ovat luvanneet auttaa, joten en ole huolissani.

Sitäkään en tiedä, löydänkö vielä jonkun. Tässä iässä kaikki kai alkavat olla pariutuneet? Eipä sillä, ei minulla ole edes pakottavaa tarvetta aloittaa uutta suhdetta. Sitä voi rauhassa katsella tilannetta ja ottaa vastaan sen, mitä elämä eteen heittää. Toisaalta kaikkea ei ole pakko ottaakaan.

Tuntuu pahalta, tuntuu hyvältä. Todellisuus on tällä hetkellä kovin häilyvää, siitä ei oikein saa otetta. Ehkä ei ole tarkoituskaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti