29. lokakuuta 2011

Halloween

Kauan odotetut bileet tulivat ja menivät. Kivaa oli, erittäin kivaa jopa. Olin kaivannut jotain tuollaista enkä joutunut pettymään. Valmistautumisen aloitin tietenkin hyvissä ajoin. Lopputulos ei ollut se, mitä alun perin suunnittelin, mutta olin oikeastaan erittäin tyytyväinen.

Seuraavaksi kuvaspämmiä. Varoitus: kuvat voivat aiheuttaa puistatuksia herkimmille ihmisille ;D

Tästä lähdettiin liikkeelle. Tässä vaiheessa olin ehtinyt jo kuoria ihon ja rasvata sen kookosöljyllä. Kyllä, olen hieman outo ja käytän kookosöljyä kosteusvoiteen sijaan. Olen sen todennut hyväksi iholleni, joten sillä mennään, ellei jotain vielä parempaa tule vastaan.

Kulmakarvat olin tainnut myös ehtiä nyppiä. Tällä hetkellä pidän niitä tuollaisina tynkinä, koska sitten voin muotoilla aina ne kulloisenkin tarpeen mukaan juuri sopiviksi.



Seuraavaksi sitten työstin ihoa. Pohjalle tuli meikkivoide ja puuteri. Peitepuikon avulla myös pyrin häivyttämään pahimmat virheet piiloon. Sanoisin, että se onnistui ihan kohtalaisesti.

Koska en omista valkoista puuteria, käytin taas valkoista luomiväriä iholla. En saanut ihan niin vaaleaa jälkeä aikaan kuin olisin halunnut, mutta aika hyvin onnistuin silti. Vessan valo nyt sai kuvasta vähän kelmeän, mutta oikeasti iho oli suhteellisen vaalea jopa.


Sitten oli vuorossa silmämeikki, josta tuli sävyiltään tosiaan erilainen kuin alun perin oli tarkoitus. Tämä johtui siitä, että asunikin muuttui, joten valitsin sitten meikin värit asun värien mukaan. Luomiväreinä toimivat valkoinen, musta ja häivähdys punaista.

Mustat rajaukset kuuluivat tietysti myös asiaan. En vieläkään oikein hallitse niiden tekemistä, mutta aikani säädettyä sain väsättyä ihan kelvolliset. Lisäksi ripsaria tuli laitettua runsaalla kädellä, ettei meikki vain olisi liian haalea.

Tulipa muuten tyly ilme tuohon kuvaan :D

Lopuksi kokonaisuuteen lisättiin kulmakarvat ja huulipuna. Niin vain noista minun tyngistäni saa kauniit kaaret, kun vähän piirtelee. Vaikka itse sanonkin, minusta on tullut aika hyvä kulmakarvojen piirtämisessä. Eihän niistä koskaan täysin symmetrisiä saa, mutta eivätpä nuo taida olla sitä luonnostaankaan.

Huulipunaksi valitsin saman vaaleanpunaisen sävyn, jota käytän muutenkin. Tämä siitä yksinkertaisesta syystä, ettei minulla ole puikkona nyt muita värejä. Pitäisi ehkä joskus ostella, mutta käytän ylipäätään huulipunaa suhteellisen harvoin, joten en ole viitsinyt. Huulirasvariippuvuuteni on sitä luokkaa, että punat lähtevät yleensä hyvin äkkiä kiitämään.

Sitten on jo hiuksetkin laitettu. Jo kuivausvaiheessa iskin niihin muotovaahtoa saadakseni niistä tavallista pöyheämmät. Nyt sitten lisäsin tyviin ensin vahaa, sitten vielä lakkaa. Jälkimmäistä tuli lopulta niin paljon, että kampaus olisi varmaan pitänyt maanantaihin asti, jos olisin antanut sen olla enkä mennyt pippaloiden jälkeen suihkuun kastelemaan sitä x)

Olin pitkästä aikaa tyytyväinen hiuksiini. Omasta mielestäni ne näyttivät oikein näteiltä ja tuuheilta. Voisi joskus muulloinkin kokeilla tuollaista tyyliä, jos vain jaksan vaivautua laittamaan ne.

Niin ja sitten tuossa on tietenkin mukana jo ihanaiset hampaani. Minusta ne tuovat kokonaisuuteen oikein kivan säväyksen. Tykkäilen kovin.

Seuraavaksi vaatteet niskaan. Kuten kuvasta näkyy, asukokonaisuus tosiaan muuttui täydellisesti. Tämä siksi, että korsetin pois jäämisen takia jouduin keksimään uuden yläosan. Pyörin sitten torstaina kirpparilla erään ystäväni kanssa ja bongasimme tuon topin sieltä. Olin ehdottomasti sitä mieltä, etten taatusti laita moista päälleni, se kun on varsin antoisa tuosta edestä.

No, kotona päätin kuitenkin sovittaa toppia. Mokoma meni päälle yllättävän hyvin ja näyttikin ihan kivalta (avaralta silti), joten päätin rohkaista itseni. Kavereiden kanssahan sitä oltiin iltaa viettämässä, ei ole niin justiinsa, vaikka olisi vähän oudomminkin pukeutunut.

Toppi ei sopinut tekemäni valkoisen hameen kanssa. Lisäksi on ihan yleistä tietoa, että jos yläosa on paljastava, ei alaosan pidä enää sitä olla. Siksipä päädyin pitkästä aikaa laittamaan täyspitkän hameen. Kyseinen vaatekappale on muisto "goottiajoiltani". Se on ihan nätti, mutta varsin epäkäytännöllinen... tai sitten en vain osaa olla pitkien helmojen kanssa.

Verkkohanskat ovat peruja samalta aikakaudelta. Niitä oli kiva päästä käyttämään, tilaisuuksia ei yleisesti ottaen ole kovin paljon. Tietysti voisi kai niitä vapaalla käyttää milloin vain, mutta jostain syystä ei ole tullut käytettyä, eivätkä ne istuisi kaikkien vaatteideni kanssa.

Otin lisäksi mustan boleron, mutta sitä tuli käytettyä lähinnä takin alla ulkona liikkuessa. Sisällä oli sen verran kuuma, että se olisi ollut ihan liikaa.



Kaiken säätämisen jälkeen pääsin lopulta juhliinkin asti. Ilta meni oikein mukavasti syödessä, juodessa ja leffoja katsellessa. Onnistuin kylläkin missaamaan kahdesta ensimmäisestä elokuvasta (Emily Rosen riivaaja ja Sucker Punch) suurimman osan. Olin ehkä liian innokkaana höpöttelemässä ihmisten kanssa kaikesta mahdollisesta. Kolmas elokuva tuli sitten jopa katsottua, joskaan se ei ollut siitä laadukkaimmasta päästä. Kaiken lisäksi se oli japanilainen eikä siinä ollut tekstitystä. Okei, kyllähän tässä luetaan japania kolmatta vuotta, mutta osaamiseni ei ole todellakaan sillä tasolla, että kykenisin ymmärtämään kokonaisen elokuvan sisällön.

Tosin ymmärsi siitä oleellisen, vaikka puheista suurin osa meni ohitse. Mutta silti.

Booli sai kehuja. Siihen taidettiin laittaa Suomiviinaa, Koskenkorva mansikkalikööriä, 7upia, Jaffa Zombiemarjaa ja Somersby-siideriä. Omaan suuhunkin se maistui aika kivalta, viinan maku peittyi kivasti muiden makujen alle, mikä ehkä teki siitä toisaalta hiukkasen petollista tavaraa.

Koska "bilettämässä" oli hieman nörtähtävä joukko (tai koska booli oli tujua), lopettelimme juhlinnan jo puolenyön kieppeillä. Hieno ilta joka tapauksessa. Ei tässä voi taas olla kuin kiitollinen siitä, miten ihania ystäviä minulla on.

27. lokakuuta 2011

Uusi koti

No, en kyllä vielä osaa ajatella, että 'koti', enemmänkin kämppä tai asunto. Siitä voi kuitenkin tulla koti ajan kanssa, kunhan ensin sopeudun uuteen paikkaan ja kaikki asettuu aloilleen. Aika hurjalta tuntuu lähteä tästä, kun on asunut yli neljä vuotta samassa paikassa. Muistojakin on tähän asuntoon kertynyt todella paljon. Luultavasti ikävä iskee jossain kohtaa. Tämä on kuitenkin ensimmäinen oma kämppä, joka on tuntunut oikeasti kodilta.

Töhertelin tuollaisen kuvan joutessani. Se ei nyt ole missään mittakaavassa, ei lähellekään. En osaa tehdä sellaista :D Kunhan vähän hahmottelin itselleni, millaiseen paikkaan olen muuttamassa. Voi sitten harkita jo hieman huonekalujen paikkoja.

Makkariin ajattelin tunkea vain sängyn, Yukin terraarioineen ja pöytineen sekä mahdollisesti yhden kirjahyllyn, jos olohuoneeseen ei mahdu. Olkkariin tosiaan vähintään yksi kirjahylly, tv-taso ja työpöytä. Lisäksi nojatuoli, säkkituoli ja rahi sekä ehkä pari lattiatyynyä, joilla voi istua, kunnes saan joskus hommattua pienen sohvan. Haaveissa on myös pieni keittiönpöytä, papan varastosta löytyi jo ihanat retrotuolit, jotka voisin sen ääreen sitten sijoittaa. Ne kuulemma saa ottaa ihan vapaasti.

Tuulikaappiin voisi ehkä sijoittaa pystynaulakon tai jonkinlaisen kaapin. Vähintään kenkäteline olisi hyvä hommata, mutta se ei ole hankintalistalla ensimmäisenä. Lista on ylipäätään aika pitkä, mutta ehkä siitä vähitellen selviää.

- Modeemi
- PlayStation 3 + HDMI-piuha
- Vähintään 32'' full-HD-televisio
- Sohva
- Sohvapöytä
- Keittiönpöytä
- Pystynaulakko
- Violetit verhot
- Saunatarvikkeet
- Lumilapio/-kola
- Harava
- Iso kastelukannu

Nuo nyt tulevat äkkiseltään mieleen. Luultavasti tarvitsen jotain muutakin, mutta niitä voi sitten ajan kanssa hankkia. Minulla on aika monta kirjahyllyä nyt lähdössä mukaan enkä ole varma, saanko niitä kaikkia mahtumaan tuohon asuntoon. Voi olla, että päädyn luopumaan yhdestä tai kahdesta tai vähintäänkin laittamaan varastoon. Pitää nyt katsoa.

Tällä hetkellä olen todella iloinen, mutta samalla kauhuissani. Olen oikeasti muuttamassa. Yksin. En ole asunut yksin ikuisuuteen. Silloinkin, kun vielä virallisesti asustelin yksiössä keskustassa, vietin suurimman osan ajastani silloisen poikaystävän, nykyisen ex-avomiehen, kanssa. Joko hän oli minun luonani tai minä majailin hänen mummonsa luona, jep. En ihan oikeasti asunut silloinkaan yksin. Sitä ennen taas ehdin muutaman vuoden itsekseni asustellakin, mutta silloin vanhempien luokse oli kuitenkin kävelymatka, aina sai seuraa, jos siltä tuntui.

Tavallaan onkin sellainen fiilis, että valloitan jotain täysin uutta aluetta. Ehkä itsenäistyn vasta nyt oikeasti, en tiedä. Joka tapauksessa tämä on yhtä aikaa todella hienoa ja äärimmäisen pelottavaa. Ehkä kaikki kuitenkin järjestyy?

26. lokakuuta 2011

Asuntoa etsimässä

Melkoista puuhaa tämä asunnon metsästäminen. Tarjonta ei ole kovin suuri, jos budjetti on pieni. Lähdin liikkeelle aika matalasta vuokrakatosta, koska olisi ollut kiva, että rahaa jää elämiseenkin. No, aina ei voi voittaa.

Pienellä budjetilla saa pienen kämpän. Minulla on paljon huonekaluja ja muuta tavaraa, joten ihan pikkuinen asunto ei kuitenkaan käy. En halua luopua ihan kaikesta omaisuudestani. Siispä budjettia piti korottaa. Löysin tosi kivan yksiön lisäämällä 50 euroa, mutta valitettavasti se(kin) oli aivan liian pieni. Sijainti olisi ollut täydellinen, mutta en olisi mahtunut sinne mitenkään päin. Jos se olisi ollut isompi, olisin yrittänyt siihen oikeasti päästä. Ystävän naapurissa olisi ollut mahtavaa asua. Lisäksi siitä olisi ollut töihin ja koululle tosi lyhyt matka.

Samoilla perusteilla hylkäsin lopulta kaksi muutakin oikein kelvollista yksiötä. Ei niissä muuta vikaa ollut kuin koko. Liian pieniä minulle. Toisessa olisi ollut tosi halpa vuokra, toisessa taas sauna, joten kyllä niissä olisi kelvannut asua. Mutta kuten sanottua, minulla on paljon huonekaluja ja olen ehtinyt tottua avaraan asumiseen.

Kun kuitenkin pysyn hengissä, vaikka maksan isompaakin vuokraa, päädyin siihen, että kaksio on paras ratkaisu tähän hätään. Kyseisessä kaksiossa on ihanasti maalatut seinät (harmaata ja valkoista) sekä upea sinivalkoinen suuri kylpyhuone. Saunakin löytyy. Eihän sitä kannata jatkuvasti lämmitellä, koska sähkölasku, mutta kavereiden kanssa on joskus varmasti kiva saunoa.

Piha ei ollut aivan sellainen kuin rivariasunnossa olisin toivonut, mutta voinen elää sen kanssa. Nykyinen asukas on istuttanut siihen puskan jos toisenkin, joten ehkä pihasta saa vähän näkösuojaa, kunhan pari vuotta menee. Aitaa siinä ei nimittäin ole.

Huhheijaa, jatkossa ilmeisesti teen sitten pihatöitä ja joudun luomaan lumetkin omalta pihalta. Mutta hei, olen tolkuttanut jo vuosia, että haluan rivitaloon. Siispä sitä pitää vähintäänkin kokeilla :D Voihan siitä sitten muuttaa pois, jos ei tunnu hyvältä.

Talossa on myös HALPA ja NOPEA netti saatavilla. Olen varmaan outo, mutta tämä oli minulle se, mikä sai tekemään lopullisen päätöksen. Juu-u, ehkä sitten olen riippuvainen.

Nyt on helpompi hengittää. Asunto on tiedossa. Seuraavaksi voinkin sitten alkaa stressata, miten muutto oikein käytännössä tapahtuu, kun edellinen lähtee asunnosta vasta 30.11.2011, minä saan avaimet 1.12.2011 ja samana päivänä klo: 9-10 pitäisi palauttaa tämän kämpän avaimet. Kaash. No, ehkä tässä vielä keksitään jotain tolkullisia järjestelyjä.

24. lokakuuta 2011

Vuoristorata-ajelua

Joo, on ollut taas melkoinen päivä.

Kävimme eksän kanssa sanomassa asunnon irti tänään. VVO:lla ei ainakaan tällä hetkellä ollut tarjota kummallekaan mitään sopivaa asuntoa. Tässä saamme asua ensi kuun loppuun, avaimet pitää palauttaa 1.12.2011, klo: 9-10.

Jännäksi siis menee elämä.

Koska tuossa ei tietenkään ole tarpeeksi, huomenna tulee tarkastaja katsomaan asunnon tilan. Keskiviikkona on sitten ensimmäinen näyttö. Tahtoo sanoa, että huomenna on siivouspäivä heti aamusta. Ei täällä nyt edes ole kamalan sotkuista tai mitään, koska siivosin juuri sunnuntaina, mutta aina voisi olla siistimpääkin x) Jotenkin tämä nyt ahdistaa kauheasti, mutta ehkä tunnetila menee ohitse.

Ainakin pääsin siitä hetkellisesti eroon, kun neljän aikaan raahasin itseni mäeltä alas ja menin tapaamaan erästä kaveriani japanin ryhmästämme. Jutskailtiin siinä hänen työpaikkansa parkkipaikalla hyvä tovi ja siirryttiin sitten kahvittelemaan... hmmm... Mäntyyn kaiketi. Minulla on tunnetusti huono nimimuisti. Paikka oli joka tapauksessa oikein kiva.

Tuli vietettyä sellainen mukava reilu tunti hyvässä seurassa. Juteltiin kaikenlaista töistä, kännyköistä, autoista ja peleistä. Täytyy sanoa, että viihdyin ^^ Hetkellisesti tuli sellainen kiva ja rento fiilis, pääsi irti kaikesta ahdistavasta ja sai vain olla, höpötellä ja kuunnella toisen juttuja. Se oli vapauttavaa.

Kotonakin leijailin vielä hetken iloisessa kuplassani. Valitettavasti todellisuus vain tykkää tökkiä minua kylkiluiden väliin ja toki mahdollisimman kipeästi. Tällä hetkellä vain väsyttää enkä jaksaisi edes ajatella kaikkea mahdollista, mikä voi mennä pieleen. Tein kasan asuntohakemuksia ja loppuviikon aikana voisi myös yrittää ehkä sopia näyttöjä, joihin yksityisten vuokraamiin kohteisiin.

Huomenna onneksi pääsen parin ystäväisen kanssa kaupungille pyörimään. Mitään ei ole tarkoitus ostaa, mutta lähden mukaan hengaamaan ihan vain, että saan tuuletettua päätäni. Käydään hakemassa tarvikkeita perjantaita varten (maksan tietenkin oman osuuteni myöhemmin takaisin), kiva päästä suunnittelemaan bileitä.

Keskiviikkona ei ole mitään muuta kuin se näyttö. Tosin voisin ehkä pyhittääkin sitten loppupäivän japanin tehtäville, jotka edelleen seisovat tuossa tekemättöminä. Torstaina on tunnit ja niitä odotan kovasti, taas tilaisuus irtautua tästä kaikesta. Perjantainakin on pelastus, siitä pidemmälle en sitten mitään tiedäkään. Katsotaan.

23. lokakuuta 2011

Lisää valmistautumista

Ihan kuin Halloween-bileet olisivat jokin suuri vuoden kohokohta, kun nyt kirjoitan aiheesta jo toista merkintää. Tosin täytyy sanoa, että tällä hetkellä ne ovat luultavasti minulle tämän syksyn kohokohta tai ainakin tämän kuukauden. Ehkä. Sen näkee sitten. Nyt on elämä mennyt sen verran vuoristorataa, että tarvitsen todella jotain hauskaa illanviettoa hyvässä kaveriporukassa.

Tänään oli siis vuorossa koemeikki. Saatan vielä hioa tuota, jos vain keksin siihen jotain lisää, kasvoja voisi ainakin yrittää saada vähän vaaleammiksi tai kenties lisätä kontrastia jollain poskipunalla. Ehkäpä... täytyy kokeilla joku päivä tuossa viikolla.

Jätin nyt meikkivoiteen pois, kun en jaksanut leikkiä sen kanssa. Lopulliseen versioon se kuitenkin tulee pohjalle. Tällä kertaa laitoin vain puuteria ja sen päälle valkoista luomiväriä, jota olisi kenties voinut käyttää vähän runsaamminkin.

Silmissä on käytetty vaaleanliilaa ja vaaleanpunaista luomiväriä. Harmittaa, etten omista kunnollista pinkkiä, koska se voisi näyttää aika veikeältä. Sisäsyrjään tuli siis liilaa ja ulkosyrjään vaaleanpunaista, joka jatkuu ohimoille asti. Liilaa on kulmakarvojen alareunaan asti. Alaluomella on käytetty ainoastaan vaaleanpunaista.

Rajasin silmät mustalla rajaustussilla, mutten saanut sillä piirrettyä kunnollisia ja tarpeeksi paksuja rajauksia, joten lisäsin sitten mustaa kajalkynää, jota on myös käytetty alapuolella sisäreunan rajaukseen. Lisäksi tietysti käänsin ripset ja laitoin runsaanpuoleisesti ripsiväriä, mustaa sellaista.

Kulmakarvat piirsin siveltimellä ja mustalla luomivärillä. Niistä olisi kenties voinut tehdä vielä hitusen tummemmat. Sekin on juttu, jota pitää kokeilla. Tuossa luomivärissä on vain se ongelma, että se leviää kovin herkästi. Pitänee yrittää kiinnittää se puuterilla, vaikka puuteri sitten taas vaalentaa sitä. Kyllä voi olla hankalaa joskus :D

Sydämen silmän alle piirsin huultenrajauskynällä ja huuliin käytin ihan perushuulipunaa, siveltimellä levitettävää sellaista. Se on kuitenkin epäkäytännöllinen ratkaisu bileiltaa ajatellen, joten joudun luultavasti tyytymään hieman vaaleampaan punaan, jota minulla on puikkoversiona.

Hampaat tosiaan tein Ropeconissa jo kesällä. Rakastan niitä <3

Tässä vielä esittelen ihanaista purukalustoani. Varokaa vain, saatan perjantaina jopa puraista jotakuta ihan silkasta kokeilunhalusta ;D

Hiukset tosiaan pitää värjäillä vielä ennen bileitä. Ovat päässeet haalistumaan ja menevät koko ajan pinkimpään suuntaan. Sinänsä hassua, että toisessa kuvassa ne näyttävät violeteilta ja tässä taas punaisilta. Oikeasti ne tosiaan ovat jo taas kerran pinkit. Kamera ja valaistus ilmeisesti nyt vain jostain syystä vääristävät.

Pitäisi varmaan oikeasti antaa näiden haalistua niin vaaleiksi, kun nyt ikinä vain voi ja sitten vetää uusi väri päälle. En vain kehtaa tehdä sitä, koska pitäisi töissä näyttää inhimilliseltä. Eli ei auta kuin yrittää saada muutettua väriä. Ehkä vielä jonain päivänä minulla nähdään jotain muuta kuin pinkkiä... ehkä.

Joo, en malta odottaa perjantaita. Kivoja kavereita ja kivoja asuja. En minä paljon muuta tarvitsekaan. Illan ohjelmakin on edelleen epäselvä. Ollaan puhuttu kauhuleffoista ja -peleistä, mutta kellään ei ole ollut mitään hyvää ideaa. Minulle tärkein juttu kuitenkin on, että saan viettää aikaa kyseisessä porukassa. Minä tarvitsen sitä oikeasti.


Joo, omasta naamasta on kiva tunkea kuvia esille :P

22. lokakuuta 2011

Bilevalmisteluja ja pelaamista

Ensi viikon perjantaina pidämme pienellä porukalla Halloween-bileet. Minimissään meitä taitaa olla neljä, maksimissaan ehkä kahdeksan? Riippuu siitä, kuinka monen nyt saa vielä sinne suostuteltua mukaan. Olisi tietysti kiva, jos kaikki tulisivat.

Minulla ei ole mitään kunnollista asua, mutta jonkinlaista vampyyria olen ajatellut. Hampaat tuli tehtyä Ropeconissa kesällä, enkä ole päässyt käyttämään niitä missään, joten Halloween on täydellinen tilaisuus. Pukeutumispuolta olen myös miettinyt ja ompelinkin jo uuden hameen. Yläosan kanssa on edelleen arpominen menossa.


Tuossa tuo hameenviritelmä, jonka viime viikonloppuna hurautin ompelukoneella kasaan. Kokeilin nyt sen kanssa korsettia (ääk, edestä on hävinnyt yksi niitti!!!) ja näytti mielestäni kivalta. Ja joo, korsetti näkyy olevan huonosti kiristetty. En vieläkään oikein hallitse sitä kunnolla, mutta ehkä harjoitus tekee vielä mestarin.

Tuollaista kokonaisuutta tosiaan ajattelin värjättyjen hiuksien ja vampyyrinhampaiden kera. En kuitenkaan ole vielä ihan varma. Ensinnäkin tuo puuttuva niitti häiritsee minua nyt suunnattomasti, toiseksi voi olla aika epämukavaa viettää koko ilta korsetissa, kun tiedossa on hiilaripitoiset tarjoilut, boolia ja limsaa... ja lattialla istumista. Yhdistelmä kuulostaa itse asiassa erittäin huonolta.

Eli jostain pitäisi kiva paita keksiä. Ilmaiseksi. Arh!

Semmoista pulmaa tosiaan tällä kertaa. Ehkä keksin perjantaihin mennessä jonkin ratkaisun, joka näyttää kohtuullisen kivalta.

Tämä päivä on kyllä hujahtanut kamalan äkkiä. Pelailin 5,5 tuntia Star Ocean: The Last Hope Internationalia, jonka sain perjantaina lainaan. Peli vaikuttaa ihan kivalta, muttei ole vielä täydellisesti tempaissut mukaansa. Juoni varmaan lähtee pikku hiljaa avautumaan. Päähahmo on minusta vähän meh, ei nappaa. Se ei yllätä, en ole aikoihin tainnut tykästyä päähahmoihin juuri missään pelissä / sarjassa / elokuvassa / jne. Reimi ja Faize ovat taas ihan jees. Reimi oli alkuun siinä rajalla, mutta tällä hetkellä mittari on enemmän tykkäämisen puolella. Faize taas oli täysi kymppi heti alkuunsa. Luulin ensinnäkin häntä tytöksi :D Vielä hänen puhuessakin arvoin, kunnes tuli "Boku wa..." Jeps, mieshän se. Erittäin söpö tapaus.

Pelissä ehti myös vilahtaa humanoidi, jolla oli pitkät harmaat hiukset ja arpi kasvoissa. Näytti mielenkiintoiselta, mutta hänestä ei vielä selvinnyt juuri mitään. Faize taisi arvella tyypin olevan vaarallinen tai jotain, en muista, mitä hän tästä tarkalleen ottaen sanoi. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla lisää paljastuksia, toivottavasti niitä tulee vielä.

Tällä hetkellä seikkailen toisella planeetalla. Saattoi olla Lemuris, en ole varma. Huono nimimuisti loistaa taas. Kävin jonkinlaisessa temppelissä tms. riehumassa lohikäärmettä vastaan ja kylässä vierailulla. Nyt pitäisi juosta takaisin toiseen kylään. Se saa kuitenkin jäädä huomiselle.

Mitäs vielä? Pelin taistelusysteemi on ihan kiva, mutta kovasti on vaatinut totuttelua. Pieni pelko on ollut koko ajan päällä, mutta Game Overia ei ole vielä näkynyt (pelaan helpoimmalla vaikeusasteella tosin). Saa nähdä, miten pitkälle pääsen ilman vaikeuksia.

Jeps, sellaista tänään. Mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi, joten huomenna täytynee ottaa itseään oikeasti niskasta kiinni ja tehdä kotitöitä yms.

18. lokakuuta 2011

Plaah ja plääh

Joo, en ole saanut oikein mitään tehtyä. Eilen kuitenkin yritin! Kävin töissä viemässä papereita, mikä jopa onnistui. Sain myös kerrottua tilanteen yhdelle (entiselle) työkaverille, joka sattui olemaan paikalla. Hän otti asian hyvin.

Aiemmin aamulla olin yrittänyt soittaa palkkatodistuksesta, jonka tarvitsen työttömyyskassaa varten, mutta puhelut eivät yhdistyneet. Eivät yhdistyneet myöhemminkään samana päivänä. Tänään yritän vielä, mutta jos ei onnistu, laitan sähköpostia. Tarvitsen sen paperin eikä minulla ole aikaa odotella loputtomiin.

Piti myös eilen käydä työkkärissä, mutta unohdin tarvittavat paperit kotiin. Olisin totta kai voinut hakea ne, mutta en sitten viitsinyt. Oikeastaan en halunnut tulla käymään kotona kääntymässä. Työkkärin sijaan siis suunnistinkin vanhempieni luokse. Vietin aikaa pikkuveljen ja koiran kanssa muutaman tunnin, laitettiin mm. ruokaa. Äiti ei suostunut syömään tekemääni kastiketta, olisi nyt edes maistanut. Aina pitää maistaa, jotain olen oppinut häneltä ;D

Tänään on siis luvassa uusi yritys palkkatodistuksen ja työkkärivisiitin suhteen. Ajattelin lisäksi vihdoin piirtää kaavat koirantakkiin ja Halloween-asuuni, jos oikein innostun, saatan leikata kankaatkin. Tosin pitäisi myös laittaa asuntohakemuksia menemään. Piti jo eilen täyttää Nuorisosäätiön hakemus, mutta jäin arpomaan tulojen kanssa. En ihan oikeasti tiedä tarkkoja tulojani nyt. Saan kuun lopussa parin päivän palkan ja lomarahat, ok. Sitten jossain vaiheessa saan työttömyyskassalta ehkä parin viikon rahat, sitten taas vähän enemmän ja samoihin aikoihin pitäisi tulla puolen kuukauden palkka. Oikeasti? Kertoisiko joku, mitä minä siihen kirjoitan, kun en tiedä itsekään, paljon olen saamassa rahaa ja milloin? Tiedän vain, että sitä on jossain vaiheessa tulossa.

Osaa olla avuton olo tämän kanssa. Kai minun tuokin pitäisi oikeasti hallita, mutta ehkä aivoni ovat vain niin solmussa, että nyt en kykene.

Näyttää myös siltä, että kaikki kotihommat kaatuivat lopullisesti minun niskaani. Ok, voin elää sen kanssa. Hyvää harjoitusta siihen, kun asun yksin. Ehkä sitten jopa tuntuu helpolta, kun olen vain itse sotkemassa. On myös hyvä, että on nyt jotain tekemistä. En vain istu ja ajattele, teen sitä muutenkin liikaa.

Haluaisin kyllä jo omaan asuntoon. Aion sanoa itseni irti tässä kuussa, joten viimeistään 1.12. on kämppä oltava. Tosin sanoisin, että henkisesti olisi parempi, jos muuttaisin jo aiemmin. En vain tiedä, löytyykö asuntoa ja antaako budjetti myöten maksaa takuita ja siihen päälle kahden kämpän vuokrat. Minulla on tosiaan nyt hieman tavallista tiukempaa... ja kyllä, söisin myös mieluusti.

Siitä tulikin mieleen. Paino on viime torstaista pudonnut kolme kiloa. Hip, hip, hurraa! Ei vaan, tuo on tuskin kovin pysyvää. Perjantaina söin jotain pikaista ja vain maistelin herkkuja paikassa, jossa olin käymässä. Ei tehnyt mieli ja sitä paitsi seura oli parempaa kuin syöminen. Katsos vaan, on muuten uusi juttu minulle, että viihdyn jonkun seurassa niin hyvin, ettei sipsitkään maistu ;D (Kiva huomata jotain positiivista itsessään.)

Mutta niin, lauantaina söin salaatin. En oikeastaan muuta. Sunnuntaina yritin syödä ainakin pekonia ja lihakeittoa, mutta kumpikaan ei mennyt alas. Maistuivat pahalta. Keiton haju jopa kävi oksettamaan, vaikka yleensä tykkään siitä. Elin siis sen päivän käytännössä teetä juomalla. Eilen söin vihdoin kunnon aterian; keitettyä porkkanaa ja bolognesekastiketta, jossa oli siis jauhelihaa ja valkopapuja ja jota äiti ei suostunut edes maistamaan. Olinkin tuosta niin täynnä, ettei muuta tullut syötyä, paitsi ihan pikkuisen tummaa suklaata.

Tänään ei taas huvittaisi syödä. Jotain täytynee kuitenkin kokkailla. Minulla on pakkasessa kanasuikaleita ja pari pakettia jauhelihaa. Jääkaapista löytyy porkkanaa ja kukkakaalia. Sitten olisi vielä purkki bambusuikaleita, mutta en saa sitä auki D: (Note to self: osta jossain vaiheessa käsipainot ja ala bodata sen verran, että pystyt avaamaan hankalat purkit omin voimin.)

Mutta niin, ehkä tämä kaiken kitinän jälkeen kerron vielä, että sain eilen sen paidan, jonka tilasin Japanista. Epäilin vahvasti, että se olisi minulle liian pieni. Otin mitat itsestäni kokotaulukon tietojen perusteella ja totesin, ettei mene päälle ellei jousta reippaasti. No, ihmetykseni oli suuri, kun otin paidan esille pussista ja puin sen päälleni.

Tuota juu... Minähän siis normaalisti käytän istuvia vaatteita, en halua niiden olevan liian isoja. Tämä paita on ehdottomasti liian iso. Olisin tarvinnut yhden tai kaksi kokoa pienemmän.

MITÄ IHMETTÄ!?!?! Onnistuin tilaamaan Japanista paidan, joka on liian iso minulle, vaikka siellä ei pitäisi edes olla tällaisille jättiläisille sopivia vaatteita xD Ostamani An Cafen paita oli kokoa XXL ja se on silti minulle napapaita.

No juu, huvituin ehkä hieman. Eräs ihminen ehdotti, että pesisin tuon liian kuumassa. Muuten kyllä, mutta en tiedä, mitä kuvalle tapahtuu... ja sen takia ostin paidan eli saa nähdä, uskallanko ottaa riskiä.

Väri on myös vähän meh, mutta sen tiesin jo tilatessa. Tarjolla oli ainoastaan vaaleanpunaisia, joten sellaiseen oli tyytyminen. Miten niin minulla oli pakkomiellettä muistuttava tarve saada Gacktin paita? Pyh!

16. lokakuuta 2011

Häilyvä todellisuus

Välillä sitä tuntee olevansa jonkinlaisessa kuplassa. Sitä häilyy jossain todellisuuden rajalla, leijailee, mutta tietää, että kohta poksahtaa ja todellisuuteen pudotaan takaisin eikä se tunnu kivalta. Todennäköisesti sitä iskee takapuolen johonkin kivenmurikkaan, joka sattuu alle.

Harrastan todellisuuspakoisuutta ihan noin yleisesti. Lukeminen on hyvä keino, pelaaminen usein vielä parempi, mutta kirjoittaminen on kaikkein paras. Hyppään yksinkertaisesti jonkun muun sisuksiin ja kerron hänen tarinansa, elän sen läpi pääni sisällä ja suollan samalla paperille. Valitettavasti en aina kykene tekemään noin. Välillä on niitä hetkiä, että vain tuijotan näyttöä ja toivon, että sanat tulisivat, mutta ne eivät tule. Hahmo ei päästä minua päänsä sisään, ei kerro, mitä hänen elämässään ja mielessään on menossa.

Yleensä näin käy silloin, kun omassa päässä on liikaa asiaa. Ei kai jää tilaa toisille?

Tällä hetkellä on menossa paha writer's block, mutta ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni en viitsi ruoskia sen takia itseäni. Annan vain olla. Tiedän, että se menee ohitse ja inspiraatio tulee takaisin, kun saan itseni kokoon. Haluan kertoa kyseisen tarinan loppuun saakka, joten turha kuvitella, että tämä olisi pysyvää. Minähän teen sen! Nyt vain täytyy antaa hetki aikaa itselle. Tarinaa on onneksi valmiina julkaistavaksi useammalle kuukaudelle, joten siinä mielessä ei ole mitään hätää. Ei sillä, en aio kuukausitolkulla jumitella.

Oma elämä tosiaan otti uuden käänteen. Lähes seitsemän vuoden parisuhde päättyi tässä hiljattain, tosin luulen, että käytännössä se oli päättynyt jo paljon aiemmin. Lopullinen päätös vain tuli vasta nyt. Hämäläiset ovat hitaita?

Tällä hetkellä on hieman tyhjä olo. Pitää alkaa järjestellä asioita ja etsiä oma uusi koti. Toivottavasti löydän kivan, tiedän jo, millä alueilla voisin haluta asua. Ehkä löydän vielä sopivan kämpän? Ehkä se alkaa jossain vaiheessa tuntua kodilta?

En odota minkään suhteen mitään suurta (paitsi ehkä Desucon Frostbiten ;D). Asunnon pitää kuitenkin olla kiva, en halua muuttaa mihinkään läävään.

Elämää kai on muutenkin järjesteltävä. En oikein tiedä vielä miten. Luulen tarvitsevani telkkarin ja PS3:n. Pahus, joudunko taas aloittamaan FFXIII:n alusta? Kraah! Ehkä saan pelastettua tallennustiedot. Tarvitsen myös uuden modeemin, ne taitavat olla aika kalliita. Jeps, tämän tytön joululahjalistalla on elektroniikkaa. Toivottavasti joulupukki kuulee.

Omia fiiliksiä on tosi vaikea eritellä. Eivät nämä seitsemisen vuotta ole hukkaan menneet. Ensimmäiset niistä olivat erittäin onnellisia ja suhde on ollut antoisa. Arvostan älykkyyttä ja älyllistä keskustelua on aina riittänyt, meillä on ollut erittäin hyviä hetkiä, loistavia aikoja. Kaikkea ei vain ole tarkoitettu pysymään. Tämä oli yksi aikakausi elämässäni ja nyt on aloitettava seuraava.

Eikä minulla ole aavistustakaan, mitä se tuo tullessaan.

Jännää. Ei oikeastaan pelota. Tiedän tällä hetkellä oikeastaan vain sen, että aloitan uuden työn 17.11. Kaikki muu roikkuu ilmassa ja selviää aikanaan. Ystävät ovat luvanneet auttaa, joten en ole huolissani.

Sitäkään en tiedä, löydänkö vielä jonkun. Tässä iässä kaikki kai alkavat olla pariutuneet? Eipä sillä, ei minulla ole edes pakottavaa tarvetta aloittaa uutta suhdetta. Sitä voi rauhassa katsella tilannetta ja ottaa vastaan sen, mitä elämä eteen heittää. Toisaalta kaikkea ei ole pakko ottaakaan.

Tuntuu pahalta, tuntuu hyvältä. Todellisuus on tällä hetkellä kovin häilyvää, siitä ei oikein saa otetta. Ehkä ei ole tarkoituskaan?

12. lokakuuta 2011

Lempileikkini

Tänään on taas viiletetty ympäriinsä, tällä kertaa pikkuveljen kanssa. Kävimme mm. Tuo- ja vie-päivillä viemässä kamalan kasan tavaraa. Mukaan lähti sitten pari mekkoa, tuubitoppi ja huppari sekä yksi kirja. Lisäksi kävimme katsastamassa Prisman uuden parkkihallin. Tiedoksi ihmisille; ei se ole niin kamala kuin väitetään. Veikkaan, että jopa minä uskaltaisin ajaa sinne, vaikka yleisesti ottaen kammoan parkkihalleja.

Kun sitten kotiuduin kolmen jälkeen, teki kamalasti mieli leikkiä "uuden" mekon kanssa. Lopputulos oli jopa aikasta kiva.


Näköinenhän tuo ei suoranaisesti ole, mutta minulla oli oikein hauskaa joka tapauksessa. Tarkoitus on myöhemmin lyhentää mekko oikean pituiseksi, tehdä vyö ja katsoa, saanko tehtyä kaula-aukolle jonkin jekkutempun. Siitä en tosin menisi takuuseen, mutta yritetään. Mekko ei maksanut mitään, joten menetys ei ole suuri, jos mokaan jutun.

Tämän kanssa alusvaatteet olivat erittäin popjuttu. Alle meni nimittäin edellä mainittu tuubitoppi ja sen päälle puolestaan korsetti. En kiristänyt sitä niin tiukalle kuin olisi ollut mahdollista, vaikka toisaalta olisi voinut olla kiva nähdä, miltä mekko olisi näyttänyt kunnon ampiaisvyötärön kanssa x)

Kaapista sitten piti valikoida liian isot rintaliivit. Niitä on onneksi melkoinen läjä, kun noita kiloja on kuitenkin viime vuodesta pudonnut 14. Tyhjä tila täytettiin sukilla, käytin yhteensä kolme paria. Kivaa oli, mutta sukat eivät ehkä olisi toimiva ratkaisu missään conissa xD Tällaiseen pikaiseen kaappicosplayhin ne kuitenkin kelpasivat erinomaisesti.

Kun alusvaatepuoli oli hoidettu, kiskoin mekon päälle ja iskin peruukin päähän. Se on liian lyhyt, tarkoitus on joulukuussa yrittää etsiä eBaysta pidempi ja asteen verran tummempi ehkä myös. Ruskeat piilaritkin pitäisi varmaan ostaa. Sohlasin kuvankäsittelyohjelmalla tuohon yhteen kuvaan ruskeaa omiin silmiin, mutta minulta ei tuo kuvankäsittely oikein suju, joten... Nyt vain halusin kokeilla, miltä ruskeat silmät näyttäisivät tuon peruukin kanssa. Ja vaikka itse sanonkin, ne ovat aikasta hot. Kyllä vain, piilarit on laitettava tilaukseen. Lisäksi jostain pitäisi löytää siniset korkokengät. Jos jollakulla on tarpeettomat sellaiset, otan mieluusti lahjoituksia vastaan ;)

Tällaiset leikit tosiaan tänään. Minulla oli oikein hauskaa ja olisin voinut tuossa asussa pyöriä pidempääkin :D

10. lokakuuta 2011

Muuttumisleikkejä ja muuta kivaa

Tämä päivä meni taas kaupungilla ravatessa, kun taas eilen tuli pyörittyä kirpparilla sekä parissa muussa kaupassa. Tuli siinä ohessa jokunen kuvakin napattua, myös sen ennen ja jälkeen -otos, jonka ottamista pohdiskelin aiemmin.

Miksi meikkaan...

Niin tosiaan, minulla on syyni siihen, että purkkeja ja puteleita on tullut hommattua kaapit turvoksiin. Jotkut onnekkaat näyttävät näteiltä ilman meikkiäkin, meidän muiden pitää hieman taikoa. Ja juu, olen joiltain kuullut kommenttia siitä, kuinka kaikki naiset ovat kauniimpia ilman meikkiä. Jokainen pitäköön mielipiteensä, mutta tuota on turha esittää faktana.

Kotona voi ihan hyvin hengailla ilman meikkiä, samoin pihalla ja lähikaupassa käydä ilman pakkelikerrosta. Sen sijaan esim. töihin en tosiaan halua mennä siten. Ei nyt välttämättä tarvitse vetää koko settiä naamaan, mutta vähintäänkin iho on saatava tasaiseksi ja kulmakarvat piirreltävä naamaan. Ripsarikin tekee jo paljon. Hiuksillekin on hyvä tehdä jotain. Tuossa ensimmäisessä kuvassa ne ovat kuitenkin jopa yllättävän siedettävät, koska olin kuivannut ne hiustenkuivaajalla ja harjannut. Joka tapauksessa taioin niihin vähän lisää ryhtiä hiusvahalla ja -lakalla.

Eilen tosiaan värjäsin sitten kierroksen jälkeen myös hiukseni. Rohkaisin mieleni ja sotkin pinkkiin väriin sinistä, vaikka nuo olivat eri merkkiä. Sinistä tarvitsi yllättävän vähän, oletin, että olisin joutunut käyttämään koko loppupurkin, mutta sitä jäi vielä. Voin siis tehdä tarvittaessa uusia koktaileja.

Kuva ei nyt ehkä ole siitä edustavimmasta päästä. Heräsin nimittäin juuri päiväunilta :D Toisekseen koko päivän on ollut niin synkkää ja sateista, että valaistus on huono. Yritin ottaa kuvia myös vessassa, mutta siellä taas valaistus muuttaa hiusten väriä, joten eipä ollut hyötyä siitäkään.

Tuollainen jännä punavioletti siitä väristä nyt kuitenkin tuli. Itse tykkään kyllä, koska olin jo korviani myöten kyllästynyt pinkkiin. Voi tosin olla, että tämäkin pinkiksi haalistuu, mutta on nyt ainakin hetken tällainen erilainen ja kiva.

En oikein tiedä, mitä haluaisin tukalleni tehdä. Jotain uutta ja erilaista tahtoisin, toisaalta kaihoan sinisten hiusten perään. Rastatkin haluaisin laittaa taas takaisin jossain välissä. Vaikeaa, kovin on vaikeaa päättää, mitä sitä tekisi.

Hyviä ehdotuksia kenelläkään? Mikä minulle voisi sopia? Tyylin pitäisi joka tapauksessa olla toteutettavissa suhteellisen pienellä budjetilla. Värjään yleensä hiukseni itse ja osittain leikkaankin. Silloin tällöin tulee kampaamossa käytyä, jos tarvitsee mallia muuttaa, koska sitä en osaa tehdä itse. Rastatkin tosiaan letitin itse itselleni, olisi muuten tullut aivan liian kalliiksi x)

Kuva ei varsinaisesti liity mitenkään mihinkään, kunhan vain nappasin sen aamulla. Näytän siinäkin todella hehkeältä. Mutta niin, ainakin siinä näkyy paita, jonka tosiaan ostin Kärkkäisen lastenvaateosastolta. Jostain mystisestä syystä se osui silmiini välittömästi. Keksiikö kukaan, miksi? ;D

Onneksi kyseisestä vaatekappaleesta oli pari isompaakin kokoa tallella. Olin kyllä aika varma, että paita tuntuisi ahtaalta, mutta hyvin se päälle sujahti eikä edes näytä kamalalta makkarankuorelta.

Hiuksia yritin myös laittaa inhimilliseen kuosiin, koska kävin tänään tekemässä pari työsopparia ja tapasin ensimmäistä kertaa kunnolla uuden pomoni. En nyt tiedä, miten hyvin onnistuin tavoitteessani. Nuo ovat taas ihan älyttömän liukkaat ja pehmeät (vaikka lauantaina vaikutti siltä, etteivät selviäisi ikinä), joten eihän niihin tepsi mikään mömmö kunnolla. Lisäksi tuuli ja sade kyllä tekevät tehtävänsä, vaikka sateenvarjoa käytinkin.

Työsoppariurakan jälkeen käväisin vielä pikaisesti kaupungilla pyörimässä erään ystäväni kanssa. Tuli juotua kaakaota Cafe Charlottassa ja tutkailtua Trion tarjontaa Halloween-tavaroiden osalta (tulevia bileitä varten). Kävimme myös ihastelemassa lelukaupassa Monster High -nukkeja. Jos olisin ollut varoissani, olisin ostanut Draculauralle ja Ghoulialle uudet vaatekerrat, koska siellä oli kerrassaan suloisia vaatteita. En kuitenkaan ollut, joten tyydyin ostamaan toisesta liikkeestä suitsukkeita. Nyt kotona tuoksuu taas mukavasti laventelille.

Kotona tuli vielä kokkailtua. Viime aikoina olen lipsunut ruokavaliosta ihan liikaa ja se on näkynyt mm. väsymyksenä. Nyt on tarkoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja palata ruotuun. Yritän siis kovasti taistella Fazerin tumman mantelipäärynäsuklaan houkutusta vastaan. Se on ehkä suurin sudenkuoppani tällä hetkellä, en minä muita herkkuja niinkään himoitse, mutta sitä... voih.

Tänään siis ruokavalio on tällainen (joo, kaikkia kiinnostaa ihan varmasti):

Aamupala:
2 siivua karppileipää paahdettuna
reilusti sulatejuustoa
reilusti Oltermannia
reilusti kurkkua
vettä

Päivällinen:
bambuista kanakeittoa
sis. porkkanaa, kukkakaalia, sipulia, bambuviipaleita, oliviöljyä ja voissa paistettua kanaa
sokeritonta mehua

Iltapala:
itse tehtyä marjarahkaa
sis. maustamatonta rahkaa, kermavaahtoa, karpaloita ja mustikoita
teetä

Täytyy sanoa, että keitto oli hyvää. En ole aikoihin tehnyt kanakeittoa, joten se oli kivaa vaihtelua normaaliin settiin. Sitä jäi myös hieman yli, joten voin syödä loput vaikkapa huomenna aamupalaksi. Marjarahka taas pitäisi vielä tehdä, mutta en ole saanut aikaiseksi... ehkä parin tunnin sisään, eipä tässä kiirus ole. Sitäkin luultavasti jää yli sen verran, että voi pari päivää sillä herkutella.

Tällaista tänään. Tässä blogipostauksessa ei tainnut olla nyt mitään punaista lankaa, kunhan raapustelin kaikki päivän ajatukset yhteen paikkaan. Ehkäpä joskus taas on jotain oikeaakin sanottavaa eikä vain turhanpäiväistä lätinää.

9. lokakuuta 2011

Rasvaa!

Voi, tykkäsin noista niin kovin.
 Otin viime yönä rastat pois, koska niistä pari oli melkein irronnut peli-illan tiimellyksessä O_o Lähtivät siis pois nykäisemällä, enkä saanut enää laitettua takaisin. Nyyhky :'( Letitin siis loputkin irti vain todetakseni, että omat hiukset olivat ruvenneet aika kivasti rastoittumaan juuresta. Harjatessa hiusta myös lähti niin paljon, että jouduin kolmesti riuhtomaan irtohiukset harjasta, jotta sillä olisi voinut edes tehdä mitään. Kaiken lisäksi näytti siltä kuin minulla olisi ollut pinkki afro (olisi oikeastaan pitänyt kuvata se).

Tuo pinkki afro sitten oli niin rasvainen, että... Eikös kuulostakin ihanalta? Kyllä, olen pessyt hiuksiani rastoista huolimatta, mutta rasvaa oli silti. Siispä pesulle suuntasin, vaikka kello oli ties mitä. Pesin letin kahdesti shampoolla. Nyt se näytti tylsän ohuelta. Harmitti, koska tykkäsin rastoista oikeasti. Ehkä laitan ne myöhemmin takaisin.

Aamulla joka tapauksessa odotti yllätys; hiukset olivat edelleen rasvaiset!

Saksittuani (yllättävän hyvässä kunnossa olevia) latvoja menin siis uudemman kerran suihkuun ja pesin jälleen hiukset kahdesti shampoolla. Katsotaan, miltä ne tällä kertaa näyttävät, kunhan ehtivät kuivua. Parin tunnin päästä pitäisi vain olla lähdössä kirpputorille, joten ei ole aikaa kolmanteen suihkuun ainakaan nyt ihan heti. Ehkä isken peruukin päähän, jos tilanne näyttää kovin pahalta.

Nyt en ylipäätään tiedä, mitä tekisin lettini kanssa. Tympii pinkki, mutta muu punainen ei tunnu saavan otetta. Olen kokeillut useampaa sävyä, mutta lopputulos on aina pinkki -____- Mietin uskaltaisinko miksata tuon jäljellä olevan sinisen yhteen punaisen kanssa? Ne ovat eri merkkiä, joten en tiedä, miten viisasta se on.

Kai näihin pitäisi jokin kiva leikkauskin saada, ovat ryhdittömät ja tylsät väristään huolimatta. Ei vain ole varaa mennä kampaajalle nyt, enkä uskalla itse saksia kovin perusteellisesti. Seurauksena voisi olla katastofi. Rastat tosiaan laitan jossain vaiheessa takaisin, mutta ensin lienee hyvä antaa päänahan vähän levätä. Toisekseen tarvitsen lisää kuminauhoja, että ylipäätään voin kiinnittää ne.

Sillä välin pitää nyt keksiä jotain. Olisi ihan kiva, jos hiuksetkin näyttäisivät kivoilta eivätkä vain roikkuisi päässä =/

8. lokakuuta 2011

Shoppailua

Heräsin aamulla äidin puhelinsoittoon. Hän kyseli minua mukaan Kärkkäiselle shoppailemaan. Sanoin ei, koska olin tosiaan vielä petissä ja lähteminen olisi vaatinut itsensä laittamista ihmisen näköiseksi.

Enpäs sitten kuitenkaan saanut enää unta, joten kampesin itseni ylös sängystä ja ryhdyin miettimään asiaa uudemman kerran. Alle vartissa olin muuttanut mieleni ja yritin epätoivoisesti soittaa äidille, mutta eipä hän vastannut puhelimeen. Hetken päästä hän soitti kuitenkin takaisin, oli ehtinyt jo Kärkkäisen pihaan. Jostain mystisestä syystä hän kuitenkin suostui hakemaan minutkin mukaan.

En ole varmaan hetkeen kiskonutkaan yhtä nopeasti vaatteita päälle ja meikkiä naamaan. Tuntui, että näytin silti aaveelta, koska piti vetää ainoastaan puuteri-ripsiväri-huulipuna-yhdistelmällä. Ehkä olen hieman turhamainen, mutta normaaliin settiin kuuluu lisäksi meikkivoide, poskipuna (kahta eri sävyä), luomiväri (kahta eri sävyä), rajaukset sekä kulmakarvojen taiteilu luomivärillä. Näytän ihan kummalta, jos en piirrä kulmakarvojani, joten siitäkin syystä olo oli vähän ufo. Ehkä pitäisi joku päivä räpsäistä sellainen ennen ja jälkeen meikin -kuvasarja.

No joo, asiaan.

Ajeltiin siis äidin kanssa Kärkkäiselle ja siellä mentiin ensimmäisenä katselemaan kenkiä Mekkaan. En edes kuvitellut löytäväni itselleni mitään, kunhan olin seurana. Kuitenkin siellä oli tosi kivat nilkkurit, joissa oli korkoa aika pelottavan paljon. Ja kyllä, ne näyttivät törkeän hyviltä jalassa ja tuntuivatkin ihan kivoilta. Äiti valkkasi itselleen kahdet erilaiset nilkkurit myös, ja koska siellä oli tarjouksena kolmet kengät kuuteenkymppiin, sain sitten nuo omani siihen samaan syssyyn. Voi, ne ovat niin ihanat <3

Siirryimme sitten varsinaisen Kärkkäisen puolelle ja kiertelimme. Minun ei ihan oikeasti ollut tarkoitus ostaa mitään, mutta silti ostoslista paisui lopulta pelottaviin mittasuhteisiin:

- Yukille* ruokaa (okei, tämä on ok)
- Kookosöljyä
- T-paita lastenosastolta (jeij, mahdun lasten vaatteisiin :D)
- Tummaa suklaata
- Ghoulia Yelps Monster High -nukke

Jep jep, älkää päästäkö Afenia kauppaan, siitä ei koskaan hyvä seuraa. Loppukuu eletään nyt sitten hyvin, hyvin tiukasti eikä ostella mitään turhaa. Kerroinko muuten jo, että tilasin pari päivää sitten Japanista Gacktin t-paidan? Sovitaanko, ettei sitä tapahtunut?

Okei, mutta nyt oikeasti on tarkoitus pitää kukkaron nyörit tiukalla, koska tuhlailuun ei ole varaa. Joulukuussa tilaan itselleni uuden talvitakin, mutta muuten ostoslista ei saa nyt hetkeen kasvaa. Eikun... Inkubus Sukkubukselta olisi kyllä tulossa uusi levy, hmmm. Hyviä bändejä pitää tukea, ehkä sen voisin tilata. Ja ennakkovarasin jo FFXIII-2:n, tosin se tulee vasta helmikuussa.

Taidan olla melkoinen materialisti.

* Yuki on siperian kääpiöhamsteri (talvikko), kuvassa tytöllä on ikää n. 1kk. Nyt Yuki on reilun vuoden ikäinen.


3. lokakuuta 2011

Välittämistä ja aitoutta

On olemassa yhteisöjä, joissa on aitoja ja välittäviä ihmisiä. Sellaisia, jotka uskaltavat olla omia itsejään ja laittaa kaiken peliin. Ihmisiä, joilla on elämässään monenlaisia haasteita, mutta jotka jaksavat silti pyrkiä elämässä eteenpäin ja auttaa vielä toinen toisiaan. On yhteisöjä, joissa tasa-arvo ja yhteisöllisyys eivät ole vain sanoja, ne ovat todellisuutta.

Minä olen ollut sellaisessa yhteisössä töissä. Kiitos siitä ja kiitos, että saan vielä kuuden viikon päästä palata.

Vaikkei minulla ole ikää vielä kovinkaan paljon, olen ehtinyt työskennellä monenlaisissa paikoissa. On ollut hyviä ja vähemmän hyviä kokemuksia. Kuitenkin on ollut vain pari aivan loistavaa. Toisessa näistä paikoista vietin välivuoteni lukion ja ammattikorkeakoulun välissä, toisessa olen viettänyt viimeiset kaksi vuotta. Olen tavannut todella paljon erilaisia ihmisiä: kaiken ikäisiä, monenlaisista taustoista ja eri maista. Olen oppinut todella paljon muista ja itsestäni, olen kehittynyt ja kasvanut ihmisenä, mutta myös ammattilaisena.

Minulla on ollut hyvät pomot ja mahtavat työkaverit. Olen saanut toteuttaa itseäni ja olla luova, minulle on annettu eteen haasteita, jotka ovat tuntuneet vaikeilta, mutta olen voittanut itseni ja selvinnyt niistä. Minuun on uskottu ja siten minut on saatu uskomaan itseeni. Ei tässä voi olla kuin kiitollinen.

Tänään taas työporukka yllätti minut totaalisesti. En odottanut mitään ihmeellistä viimeisestä päivästä huolimatta, olenhan menossa takaisin töihin piakkoin. Silti valtava määrä porukkaa marssi työhuoneeseeni puolenpäivän jälkeen. He lauloivat minulle jonkin sammakkolaulun (olisiko ollut Pienet sammakot), en tiedä, miksi he olivat valinneet sellaisen, mutta hauskaa se oli. Minulle myös pidettiin puhe ja sain kortteja ja lahjoja. Kortit olivat itse tehtyjä :) Lahjat olivat selvästi ajatuksella valittuja ja lämmittivät mieltä kovasti, hyvin työtoverini minut tuntevat.

Minulle tuli tunne, että minusta välitetään ja että olen pidetty työkaveri. En itkenyt, mutta ei se kaukanakaan ollut. Olen onnekas, että olen päässyt tuollaiseen työpaikkaan ja tuollaisten ihmisten keskelle. Aina ei ole helppoa ja välillä on asioita, jotka ottavat päähän, mutta samalla olen osa hienoa yhteisöä. Hankaluuksista selviää, kun ympärillä on hienoja ihmisiä.

Viimeistä päivää

Minulla on tänään viimeinen työpäivä. No, oikeasti kyllä vasta huomenna, mutta pidän silloin viimeisen lomapäiväni, joten en mene töihin. Keskiviikkona sitten pitää raahata itsensä TE-toimistoon ja ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi. Voisin oikeastaan jo huomenna tarkistaa nettilomakkeen tiedot kohdilleen.

On tällä hetkellä vähän haikea fiilis. Samassa työpaikassa on tullut oltua kaksi vuotta ja kaksi kuukautta, aikalailla tasan. Tämä on minun pisin työsuhteeni koskaan, olen aina tehnyt hyvin lyhyitä pätkiä. Tykkään työstä kovasti ja toivon, että minulla on mahdollisuus vielä jonain päivänä palata samoihin tehtäviin. Sen kuitenkin näyttää aika. Voihan olla, että keksin vielä jotain hulppeampaa.

Seuraavaksi on kuitenkin edessä reilut kuusi viikkoa oloneuvoksena olemista. Minulla on hurjia tavoitteita, kuten kämpän siivoamisen jatkaminen, peli-illat ja Halloween-bileet. Kavereitakin toivon näkeväni, mutta tällä hetkellä en pysty matkustamaan kovin kauas. Oloneuvoksena oleminen valitettavasti tarkoittaa myös budjetin pienenemistä. Okei, ajatuksena on myös yksi kuvausreissu, mutta en osaa vielä sanoa, koska se toteutuisi ja millä rahalla. Toivon kuitenkin, että tässä tai ensi kuussa viimeistään. Pitää myös jutella asiasta kuvaajan kanssa.

Reilun kuuden viikon jälkeen saa työttömänä oleileminen sitten riittää. Palaan sorvin ääreen samaan taloon, mutta eri tehtäviin. Jännitän niitä jo paljon valmiiksi. Osa töistä on sellaisia, jotka tiedän hallitsevani, mutta on myös paljon sellaista, jota joudun opettelemaan. Vastuu myös kasvaa huomattavasti edelliseen pestiin verrattuna, ja tässä kohtaa se tuntuu painavan raskaana hartioilla. Kenties tunne helpottaa, kun opin työtehtävät kunnolla ja tiedän pärjääväni niiden kanssa?

Joka tapauksessa tuntuu hurjalta, että tämä päivä tuli jo. Vastahan minä aloitin nykyisen työni jännittyneenä tyttösenä. Nyt yhtäkkiä olen muka kaksi vuotta vanhempi ja henkisesti päässyt tosi paljon eteenpäin. Jälkikäteen ajateltuna kaikki tuntui tapahtuvan silmänräpäyksessä, vaikka oikeasti siihen meni yli kaksi vuotta ja monta elämänoppituntia. Hassua sinänsä, mutta minusta tämä työ on muuttanut minua sisäisesti, kasvattanut todellakin. Tai ehkä se ei ollut niinkään työ vaan työyhteisö, en tiedä. Tuossa paikassa tuntuu olevan jonkinlaista taikaa, se tekee hyvää ihmiselle. Ehkä sitä on kaikissa työpaikoissa, en tiedä, koska minulla ei ole tarpeeksi kokemusta. Vain tuolta olen saanut tällaisen fiiliksen.

Onneksi siis pääsen takaisin, vaikka tehtävää joudun vaihtamaankin. Tänään on kuitenkin viimeinen päivä tätä pestiä, joten täytyy ottaa siitä kaikki irti.

2. lokakuuta 2011

Mitä häh?

Aloitinpa sitten kirjoittamaan toistakin blogia. Miksikö? En oikeastaan mistään erityisestä syystä, kenties vain kirjoittamisen ilosta. Tykkään raapustella ajatuksiani yhdestä sun toisesta asiasta, mutta Final Fantasy -päiväkirjat olen nimensä mukaisesti varannut vain yhtä aihetta varten. Tämä blogi sitten keskittyy henkilökohtaiseen huvittumiseen tai pohdiskeluun, milloin minkäkin aiheen kimpussa.

Tänään päivän aihe on ollut siivoaminen. Olen kolunnut kaappeja ja kantanut roskikseen valtavasti tavaraa, josta olisi pitänyt hankkiutua eroon jo ajat sitten. Lisäksi tuossa odottaa pari pussillista vaatteita kierrätykseen vietäväksi. Mangaakin on lähdössä Puolenkuun peleihin, ellei joku niitä pian tarjoudu ostamaan pois. Lähiaikoina on tarkoitus jatkaa urakkaa ja raahata kaikki turhat lehdet paperinkeräykseen. Oikeasti, mitä järkeä on säilöä monta vuotta vanhoja Aku Ankkoja, joita kukaan ei lue? Olen säästänyt ne vain, koska en raaski heittää pois.

Olen siis jonkinlainen hamstraaja. Säilytän kaikkea kummallista, koska sitä saattaa joskus tarvita. Toisinaan tapa osoittautuu hyväksi. Cosplay-asuja vääntäessä on tullut välillä hyödynnettyä tosi outoja juttuja, jotka olen säästänyt varmuuden vuoksi. Silti välillä lienee hyväksi heittää roinaa poiskin. Tuntuu, että pystyy hengittämäänkin paremmin, kun joka paikka ei ole täynnä tavaraa.

On tosin paljon sellaistakin, mitä en missään nimessä heittäisi pois. Minulle on sanottu, että on ihan turha ostaa kirjoja, koska niitä saa kirjastostakin lainaan. Okei, saahan niitä, tosin ei kaikkia, jotka haluan lukea. Sitä paitsi uutuudet pääsee lukemaan nopeammin, kun ei tarvitse roikkua varausjonossa viikko- tai jopa kuukausitolkulla. En osta kaikkia mahdollisia kirjoja hyllyyni, mutta paljon noita on silti tullut hankittua. Rakastan kirjoja ja haluan elää niiden keskellä. Sanokoon muut sitten puuhaa järjettömäksi.

Toinen juttu on sitten figuurikokoelmani. Siis minähän inhoan kaiken maailman turhia ja typeriä, pölyä kerääviä koriste-esineitä. Jumalatar minua armahtakoon, ettei kukaan osta minulle mitään posliinienkeleitä tai vastaavia, koska en halua sellaisia hyllyihini. Sen sijaan figuurit ovat kokonaan toinen juttu :D Kyllä, nekin keräävät pölyä ja vaativat putsaamista, mutta niistä jaksan innostua. Jotain erityistä niissä vain on, en antaisi pois.

Mutta niin, päivä on tosiaan kulunut siivoillessa enkä ole sitten saanut muuta aikaan. Vähän harmittaa, ettei ficciprojekti ole nyt edennyt. Loppuillan ajattelinkin sitten kuluttaa sen kimpussa. Haluaisin saada uusimman luvun jo hiljalleen kasaan. Muutaman päivän ajan on tuntunut, ettei tekstissä ole kunnollista otetta ja se näkyy. Yritän kuitenkin saada tarinan etenemään, kun innostusta kirjoittamiseen joka tapauksessa on. Hassua vain, että siitä huolimatta tulee näitä blokkihetkiä.

Seuraavaksi siis kuppi teetä ja ficin pariin nyt, kun on tähän blogiin raapustettu ensimmäinen turha merkintä...