23. kesäkuuta 2017

Missä sydän: prologi ja kansikuva

Eilen julkaisin juhannuslahjana ilmaisen novellin ja lupailin, että myös tänään on jotain jännittävää tulossa. No, nyt sitä sitten olisi tarjolla. Minua Twitterissä ja Instagramissa seuraavat ovatkin jo ehkä vähän saaneet vihiä, mitä on tekeillä, vaikka blogin puolella en ole kovin paljon vielä uutukaista mainostanut.

Kuva: Elli Hytti
Nimittäin tuloillaan on uusi kirja! Kyllä, jo toinen tänä vuonna (tai kolmas, jos antologiaan osallistuminen lasketaan mukaan). Tavoitteena on saada tarina julkaistua heinäkuun aikana.

Missä sydän on ollut sellainen vähän salainen projekti, josta en alkuun uskaltanut puhua juuri kenellekään. Yksi kaveri ja M tiesivät, muuten olin ihan hiljaa. Kunnes sitten kansitaiteilija eli Elli Hytti tuli kuvioon mukaan. Siinä vaiheessa jo kolme ihmistä tiesivät kuumottavan salaisuuteni.

Kerron kansitaideasioista erillisessä postauksessa myöhemmin lisää. Tässä vaiheessa haluan vain kiittää Elliä hyvästä työstä. Taas kerran minulla on ollut ilo ja kunnia tehdä yhteistyötä mahtavan tyypin ja lahjakkaan taiteilijan kanssa.

Tässä sen sijaan lyhyt kuvaus Missä sydämestä:

Luvia Melek on lähetetty ihmisten maailmaan suorittamaan viimeistä serafiopintoihinsa kuuluvaa harjoittelua. Hän saa tehtäväkseen toimia kirjailija Lis Bellon assistenttina ja samalla harjoitella ihmisten suojelua sekä opiskella ihmisten elämää.
Rouva Bello on määrätietoinen työnantaja, mutta hänellä tuntuu olevan Luvian suhteen jotain muutakin mielessään. Luvia ei tiedä, miksi hänen sydämensä käy ylikierroksilla ja puna pyrkii poskille rouva Bellon seurassa yhä useammin. Serafienhan ei pitäisi kokea samanlaisia tunteita kuin ihmisten.
Samaan aikaan Luvian paras ystävä alkaa tapailla epäilyttävää miestä. Luvia joutuu kyseenalaistamaan kaiken ihmisistä ja serafeista oppimansa ja miettimään uudestaan, mikä on oikein ja mikä väärin.

Mikäli kiinnostuit tarinasta, voit nyt napata sen prologin luettavaksi ennakkoon. 



22. kesäkuuta 2017

Juhannuslahja lukijoille: ilmainen novelli

Jouluna en lahjoja ehtinyt jaella eikä joulukalenteriakaan tullut viime vuonna kirjoitettua. Nyt kuitenkin haluan tarjota lukijoille juhannuslahjana ilmaisen novellin.


Kirjoitin Kitarakorun ja ponnarin alun perin vuonna 2008. Se sai alkunsa parista suomalaisesta naimisiinmenoa käsittelevästä iskelmästä. Novelli ei ole tällä kertaa fantasiaa, mutta uskoisin sen viihdyttävän, jos yleisesti kirjoitustyylistäni tykkää.

Tämä nyt tarjoamani novelli ei kuitenkaan ole tuo alkuperäinen vaan siitä tehty uusioversio. Se siis tarjoaa jotain uutta teillekin, jotka olette sen kenties joskus aiemmin lukeneet.

Novelli löytyy alta, mutta halutessasi voit myös ladata sen PDF-tiedostona vaikkapa puhelimeesi tai tablettiisi juhannusreissulle mukaan.

Latauslinkki: Kitarakoru ja ponnari

Muita lyhyitä tarinoitani löydät kotisivuiltani.

Huomenna tarjoan vielä pienen julkistuksen ja toisen juhannuslahjan, joten kannattaa tulla silloinkin kurkistelemaan blogin puolelle!

Kitarakoru ja ponnari


Harry Potter -haaste

Löysin netin syövereistä Harry Potter -haastekysymyssetin ja tottahan siihen oli pakko tarttua. Siinä on luultavasti sellainen fandomi, josta en tule koskaan täysin päästämään irti enkä kyllä koe siihen tarvettakaan. Pottereista on aina kiva puhua.

Harry Potter -haaste


1. Mikä on lempikirjasi?

Azkabanin vanki ja Puoliverinen prinssi. En osaa valita näiden kahden väliltä vaan kumpikin kiehtoo yhtä paljon.

2. Mikä on lempielokuvasi? 

Tämä on vaikeampi... ehkä kuitenkin joko kaksi ensimmäistä (Viisasten kivi ja Salaisuuksien kammio) tai Puoliverinen prinssi. Elokuvissa on hyviä puolia, mutta niissä on myös paljon asioita, jotka töksähtävät. On niitä silti mukava katsella, mutta suoraa suosikkia en oikein osaa nimetä.

3. Mistä kirjasta pidit vähiten?

Feeniksin killasta. Kun se aikoinaan ilmestyi, se tuntui parsivan tarinaa kokoon vähän sieltä ja tuolta, yhdistelevän langanpätkiä. Kokonaisuus jäi minulle sen takia sekavaksi, enkä lisäksi pitänyt ollenkaan kiukuttelevasta teini-Harrysta. Olihan hän uskottavasti kirjoitettu, mutta repi hermojani vähän liikaa.

Myöhemmin kun luin kirjan uudestaan, se tuntui paremmalta. Ensivaikutelmasta on silti hankala päästä eroon.

4. Mistä elokuvasta pidit vähiten?

Azkabanin vangissa, mikä voi kuulostaa hassulta, kun se kuitenkin on toinen suosikkikirjoistani. Tosin väitän, että syy on juurikin siinä. Kahdelta ensimmäiseltä elokuvalta en odottanut läheskään niin paljon kuin kolmannelta. Halusin nähdä visuaalisessa muodossa sen, mitä olin lukiessa nähnyt pääni sisässä. Eihän se tietenkään toteutunut vaan leffa oli väärä värimaailmaa myöten, joten väistämätön pettymyshän siitä tuli.

Nykyisin suhtaudun elokuvaan neutraalimmin, mutta en silti pidä siitä erityisen paljon. Se näyttää edelleen jollain tapaa väärältä.

5. Mikä sai itkemään elokuvissa/kirjoissa?

Monet kuolemat, mutta erityisesti Hedwig. Ja ehkä vähän Dobbykin, vaikken edes koskaan erityisemmin pitänyt kyseisestä tontusta.



6. Jos voisit seurustella kenen tahansa hahmon kanssa, kuka se olisi?

Luna Lovekiva! Luna on ihanasti outo ja uskoisin viihtyväni hänen seurassaan erinomaisen hyvin. Sen lisäksi hän älyttömän suloinen ja söpö, sellainen halattava ja paijattava eli aivan ihana.

7. Kuka on lempihahmosi? 

Kyllähän se varmaan edellä mainittu Luna on. Pidän kuitenkin myös Ginnystä ja Hermionesta hyvin paljon ja aikuisosastolla Minerva McGarmiwasta ja Sibylla Punurmiosta. Kaikki mainitut ovat omalla erilaisella tavallaan vahvoja naishahmoja.

Kun luin kirjoja ensimmäisiä kertoja, tykkäilin tosin aika paljon Dracosta ja Siriuksesta. He ovat edelleen ihan kivoja hahmoja, mutten ole heistä enää samalla tavalla innoissani (paha poika -syndrooma on päästänyt minusta ehkä irti... ehkä?).

8. Kenestä hahmosta pidät vähiten? 

Kotitontuista. En tiedä, mikä tontuissa tökkii, mutta en vain pidä heistä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että kannattaisin tonttujen oikeuksien polkemista. Voisin henkilökohtaisista tuntemuksistani huolimatta osallistua Hermionen perustamaan S. Y. L. K. Y. -yhdistyksen toimintaan.

9. Lempiquote?

"Don't worry. You're as sane as I am."

10. Quote, josta pidät vähiten?

Tähän en osaa vastata. Mitään erityistä inhokkilainausta ei ole jäänyt mieleen.



11. Mikä suojeliuksesi olisi?

Pottermoren mukaan suojeliukseni on mäyrä. En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut mäyristä, joten en osaa sanoa, olisiko se minulle oikeasti sopiva suojelius. Jos valita saisin, voisin haluta suojeliukseksi pöllön tai sitten jonkin kissaeläimen.

12. Minkä muodon mörkö ottaisi edessäsi?

Harmaan alienin, jolla on suuret mustat silmät. Eikä puhutakaan sitten tästä jutusta enempää.

13. Haluaisitko mieluummin saada seljasauvan, elpymiskiven vai näkymättömyysviitan?

Näkymättömyysviitta olisi päheä! Sen avulla voisi pysytellä pois näkyvistä, kun ei halua kohdata joitain ihmisiä ja pääsisi myös livahtamaan paikkoihin, jnne ei normaalisti voi mennä.
 
14. Missä tuvassa olisit?

Korpinkynnessä ehdottomasti. Se tupa tuntuu hyvinkin vahvasti omalta nykyisin, vaikka aiemmin koin kuuluvani luihuiseen. En osaa tarkemmin selittää, mikä muutos itsessä on tapahtunut, mutta nyt vain kallistun sinne korpinkynnen puolelle.

15. Jos olisit huispausjoukkueessa, missä asemassa pelaisit?

Todennäköisimmin en kyllä pelaisi, koska en ole kaksinen jästiurheilussakaan. Jos minut kentälle kuitenkin työnnettäisiin, haluaisin ehkä pelata etsijänä.



16. Mikä olisi lempioppiaineesi? 

Ääk... tämä on vaikea! Pimeydenvoimilta suojautuminen kiehtoo, mutta astrologia, ennustaminen, liemet, yrttitieto, taikaeläimet ja taikakausien historiakin (ei ehkä Binnsin opettamana) ovat kiinnostavan kuuloisia. Ehkäpä toivoisin Hermionen tapaan voivani opiskella kaikkea.

17. Jos voisit herättää yhden hahmon henkiin, kuka se olisi?

Hedwig. Monet kuolemat olivat traagisia, mutta Hedwig kolahti pahiten. Piti oikeasti jättää kirja hetkeksi kesken.

18. Mikä tekisit työksesi taikamaailmassa? 

Olisin kirjailija varmasti sielläkin. En kuitenkaan ottaisi mallia Gilderoy Lockhartista... joten en varmaankaan pääsisi koskaan Me Noitien kanteen.

19. Jos voisit tavata kenet tahansa näyttelijöistä, kuka se olisi?

Ehkä Alan Rickmanin, mutta se nyt ei ainakaan ole mahdollista.

20. Olitko tyytyväinen loppuun?

En silloin aikoinaan pitänyt 19 vuotta myöhemmin -osiosta, koska olisin halunnut avoimemman lopun. Mielestäni kirjan olisi voinut jättää sitä edeltävään lukuun.

Nykyisin tuo lopetus tuntuu minusta kuitenkin sopivalta. Se summaa kaiken yhteen ja todella lopettaa tarinan. (Vaikkei sitten lopulta lopetakaan, mikäli laskee Kirotun lapsen osaksi kaanonia.)

21. Paljonko Harry Potter merkitsee sinulle?

Vietin Pottereiden parissa ison osan nuoruudestani, käytännössä kasvoin yhdessä Harryn kanssa. Lisäksi kirjat pitivät ikävimpinä vuosina mielen pois kurjista asioista ja antoivat toivoa paremmista päivistä. Siinä mielessä voisin sanoa, että Harry Potter merkitsee minulle hyvinkin paljon.


20. kesäkuuta 2017

Lukupäiväkirja 14/2017: Enchanted Secrets

Teen aika usein e-kirjalöytöjä. Monesti tulee tartuttua jopa sellaisiin teoksiin, joiden kirjoittajasta en ole aiemmin kuullut. Joskus kohdalle osuu helmi, joskus taas jotain ihan muuta.



Kristen Middleton - Enchanted Secrets (Witches of Bayport #1)


Enchanted Secrets on taas kirjoja sarjassamme "ostin kun halvalla satuin saamaan". Koko triologia tuli yhdessä e-kirjaboksissa eikä kustantanut kymppiä enempää. 

Kirjaa aloittaessa olin positiivisesti yllättynyt, että päähenkilö paljastui hieman pyöreämmäksi itsestään epävarmaksi tytöksi. Sen sijaan en ilahtunut yhtä paljon, kun tämä lievä ylipaino poistettiin maagisilla keinoilla ilman sen kummempaa syytä kuin se, että se oli kyseisen hahmon elämää häiritsevä tekijä. Olisin ilahtunut enemmän, jos hahmo olisi vaikkapa oppinut arvostamaan itseään sellaisena kuin on ja olla vertaamatta omaa olemustaan kaksoissiskoonsa koko ajan. En sano, etteikö ylipaino olisi pahasta ja etteikö normaalipainoon kannattaisi pyrkiä, mutta samalla on hyvä opetella rakastamaan itseään riippumatta ulkonäöstä.

No joo, se siitä. Enchanted Secrets ei lopulta ollut tarina painon kanssa kamppailemisesta vaan noitasuvusta, joka on kotoisin Salemista. Päähahmotytön äiti on joutunut pakenemaan pienten lasten kanssa omaa siskoaan ja on tuolla karkumatkalla edelleen. Nyt kuitenkin sisko haluaa myös päähahmon äidin voimat käyttöönsä ja ilmestyy Bayportiin, jonne tämä on paennut asumaan. Alkaa taistelu elämästä ja kuolemasta.

Minulle jäi ristiriitainen fiilis kirjan pohjalta. Toisaalta se oli koukuttava miltei jokaisen luvun loppuun jätetyn cliffhangerin vuoksi, kirja jopa päättyi sellaiseen! Tarina tuntui töksähtävän kesken. On siis ihan ok jättää trilogiassa asioita auki, jotta muihinkin kirjoihin riittää käsiteltävää... mutta mielestäni tarina päättyi sellaiseen kohtaan, joka olisi sopinut paremmin luvun kuin kirjan loppuun.

Koukuttavuudesta huolimatta en osannut kunnolla sitoutua hahmoihin emotionaalisesti. He eivät herättäneet mitään suurempia tunteita, mikä on jokseenkin sääli. Olisin halunnut eläytyä heidän tilanteeseensa, mutten onnistunut siinä. Onko vika sitten minussa vai kirjassa? Mene ja tiedä, mutten cliffhangerista huolimatta jaksanut aloittaa sarjan toista osaa heti perään vaan päätin lukea välissä muuta. Katsotaan, palaanko tähän tarinaan vielä joskus.