17. lokakuuta 2017

Lukupäiväkirja 24/2017: Langennut


Lauren Kate - Langennut


Satuin ostamaan Langenneen, kun se oli hyvässä tarjouksessa ja nyt siihen tuli vihdoin tartuttua. Samalla vilkaisin arvosteluja Goodreadsista ja vähän kauhistuin. Kirjaa manattiin jopa huonommaksi kuin Twilight ja päähahmoa, Lucea, vielä Bellaa ohuemmaksi. Lähtöni kirjan pariin oli siis vähintäänkin epäluuloinen.

17-vuotias Luce päätyy koulukotiin asumaan sen jälkeen, kun häntä syytetään tapailemansa pojan kuolemasta epämääräisessä tulipalossa. Luce itse tietää, ettei hän sytyttänyt paloa vaan kyseessä olivat todennäköisesti varjomaiset olennot,  joita hän on nähnyt jo vuosia. Psykologille hän kuitenkin valehtelee, ettei enää näe kyseisiä olentoja, jottei joutuisi lääkitykselle, josta ei apua ole.

Koulukodissa Luce tapaa mm. kaksi kovin erilaista poikaa, joista toinen, Cam, on erittäin mukava, ja toinen, Daniel, urpo, joka ensimmäiseksi teokseen näyttää Lucelle keskisormea. Tottahan toki Luce ihastuu silmittömästi jälkimmäiseen, vaikka pitää hieman edellisestäkin. Molemmissa pojissa on lopulta enemmän kuin pinnalta voisi päätellä, ja pian Luce saa huomata, ettei koulukotikaan ole kovin turvallinen paikka.

Siitä en tiedä, onko Langennut huonompi kuin Twilight, mutta kaikkein taidokkain lukemani kirja se ei ainakaan ollut. Lukijaa pidettiin melko pitkälti pimennossa taustatarinan suhteen ja ajoittain tuntuikin, etten tajunnut mistään mitään. Ehkä se oli tarkoituskin, mutta ihan oikeasti olisin kaivannut taustojen avaamista laajemmin. Toinen ongelmakohta oli Luce, jonka piti olla todella hyvä koulussa, mutta suurimman osan aikaa hän on silti kykenemätön edes tekemään läksyjään, koska hänellä on niin kiire ajatella tapaamiaan poikia. En nyt sitten tiedä, kuinka yleistä moinen on, mutta itse kyllä kykenin teininä kouluni hoitamaan ihastuksista huolimatta.

Loppua kohden tunnelma tiivistyi ja jännitys kasvoi, minkä myötä tarinakin alkoi vetää vahvemmin puoleensa. Sen verran kiinnostuin, että katselin sitten vielä heti perään viime vuonna ilmestyneen elokuvan Viaplaysta. Se oli kyllä aika kökkeli ja tarinaan oli tehty kummia muutoksia. Kirja itsessään oli lopulta ihan ok, koska lopun meno ja meininki nosti sen pisteitä. Saatan lukaista jatko-osatkin, joskaan en ihan heti. Niin laadukas sarja ei ole kyseessä, ettenkö malttaisi odotella kirjoista hyvää tarjousta.

14. lokakuuta 2017

Tarinan visualisointikuukausi: viikko 2

Törmäsin Twitterissä kiertävään StoryVisuals Month -haasteeseen, jonka ideana on kuukauden aikana postata joka päivä kuva, joka kertoo jotain tekeillä olevasta tarinasta. Päätin kuitenkin tehdä haasteen hieman eri tavalla ja tunkaista sen blogiin viikottain.

Koska tällä hetkellä kirjoitan Veden vaistoa, päätin tehdä tämän sen tarinan pohjalta. Ehkä se auttaa myös ruoskimaan itseäni kirjoitushommissa eteenpäin.


Tällä viikolla käsitellään päähenkilöä. Koin tämän itse asiassa hieman hankalana, koska periaatteessa minulla on neljä päähenkilöä (tai kahdeksan, jos oikein laajasti tulkitsee). Päätin kuitenkin poimia heistä vain yhden ja valitsin Sennan, koska hän oli ensimmäinen hahmo, jonka tarinaan loin.


8. Kuka näyttelisi päähenkilöä elokuvassa?



Kuva upotettu Pinterestistä

Tunnen hävyttömän huonosti nykypäivän näyttelijöitä, koska en varsinaisesti seuraa, kuka näyttelee ketäkin ja valitsen katsottavat elokuvat ja tv-sarjat enemmän sisällön kuin näyttelijöiden perusteella.

Bonnie Wrightista tykkäilen, vaikka hän on Sennaksi hitusen liian vanha, mutta ei anneta sen nyt häiritä.


9. Päähenkilösi tyyli tai esteettiset mieltymykset



Kuva upotettu Pinterestistä

Edelleen hankalaa löytää sopivia kuvia. Tuokaan ei oikein vastaa omia mielikuviani, mutta on edes vähän jotain sinnepäin...


10. Päähenkilösi taidot, vahvuudet tai harrastukset


Kuva Pixabaysta
Senna on päällisin puolin ihan tavallinen tyttö, mutta toisinaan hän näkee asioita, joita muut eivät näe. Maan mahdin ja Tulen tahdon lukeneet tietävät tarkemmin, miten tämä kyky toimii.

11. Päähenkilösi viat ja heikkoudet


Kuva Pixabaysta
Tätä kuvaa en oikeastaan halua nyt edes selittää tarkemmin. Joudut odottamaan kirjaa.

12. Tärkeä suhde päähenkilösi elämässä


Kuva: Eveliina Kronqvist

Sennan tärkeisiin suhteisiin lukeutuu ehdottomasti hänen paras ystävänsä Momi, joka on kasvanut hänen rinnallaan Maakristallin temppelissä. Momi on myös yksi tarinan päähenkilöistä.


13. Päähenkilösi menneisyys tai tausta


Kuva Pixabaysta
Senna on kotoisin pienestä Nahahan kylästä itäisestä Minolasta. Sieltä hänet noudettiin 15-kesäisenä Maakristallin temppeliin. Nyt hän kuitenkin joutunut jättämään sekä kotikylänsä että temppelin taakseen seuratakseen ystäväänsä Momia matkalla toisiin temppeleihin.

14. Jotakin, mikä tekee päähenkilösi onnelliseksi



Kuva upotettu Pinterestistä

Haltianeito Nera

__

Tämän viikon kuvat olivatkin todella hankalia koota. Niistä oli myös haasteellisempaa puhua kuin edellisistä, koska en halua spoilata tarinaa liikaa.

Ensi viikolla en taida päästä sen helpommalla, koska vuorossa on tarinan antagonisti.

5. lokakuuta 2017

Tarinan visualisointikuukausi: viikko 1

Törmäsin Twitterissä kiertävään StoryVisuals Month -haasteeseen, jonka ideana on kuukauden aikana postata joka päivä kuva, joka kertoo jotain tekeillä olevasta tarinasta. Porukka näytti toteuttavan haastetta syyskuun aikana. Minä päätin kuitenkin tehdä haasteen hieman myöhässä ja eri tavalla.

Koska tällä hetkellä kirjoitan Veden vaistoa, päätin tehdä tämän sen tarinan pohjalta. Ehkä se auttaa myös ruoskimaan itseäni kirjoitushommissa eteenpäin.


1. Väriteema, joka kuvastaa tarinaasi



Veden vaiston vuodenaika on syksy, joten automaattisesti liitän siihen syksyn värikkäät lehdet. Väri liittyy läheisesti myös yhteen hahmoista.

Toisaalta tämä värimaailma olisi sopinut myös Tulen tahtoon. Arvoinkin tämän ja jonkin utuisen sinisen väliltä, mutta päädyin sitten punertavan keltaisiin lehtiin, koska sen tyylisiä kuvia olen katsellut myös paljon Pinterestistä hakiessani lisäinspiraatiota kirjoittamiseen.

Koska kirjoitusprosessi on vielä vaiheessa, en osaa sanoa, olenko väreistä samaa mieltä, kun kirja tulee ulos. Kenties näkemykseni ehtii muuttua tässä välissä. Yleensä en alkuvaiheessa tiedä vielä ihan kaikkea tarinasta, vaikka pääpiirteet minulla suunnitelmassa onkin.


2. Tarinasi miljöö




Tähän en voinut valita vain yhtä kuvaa, koska oleellisia miljöitä on useampi. Poimin siis neljä maisemaa, jotka sopivat omiin mielikuviini.

3. Historia, sosiaalinen organisaatio, kulttuuri tai uskonto tarinassasi



Kristallit ovat erittäin oleellinen osa tarinaa. Tosin sen taisivat jo tietää kaikki, jotka ovat kaksi ensimmäistä osaa lukeneet tai bloggailuani seuranneet.

Jokainen tarinassa esiintyvä kristalli on sidottu tiettyyn elementtiin, ja Veden vaistossa tämä elementti on (ylläripylläri) vesi. 

Olipa muuten vaikea löytää sellainen kristallikuva, jota saa vapaasti käyttää ja joka vielä miellytti silmääni. Tämäkään ei oikein tuo mielikuvaani esille, mutta parempaa en tähän hätään löytänyt.

4. Iso teema tarinassasi



Salaisuudet ja vaikeneminen. Muitakin teemoja on, mutta päätin nyt tämän yhden nostaa tähän postaukseen. Kaikkea ei pidä kertoa tässä vaiheessa, enkä tosiaan halua spoilata tarinaa, joten en nyt ryhdy tätäkään teemaa kovin syvällisesti avaamaan.

Tulen tahdon lukeneet kuitenkin tietävät, millaisia salaisuuksia hahmojen välille on langennut. Veden vaistossa nämä salaisuudet näyttelevät vahvaa roolia.


5. Iso konflikti tarinassasi



Kuvaa oli todella vaikea valita. En ole kaikkein visuaalisesti fiksuin ihminen (voiko noin edes sanoa?) ja en yksinkertaisesti osaa visualisoida kaikkia abstrakteja juttuja. Sitten jos saankin jonkun idean, en välttämättä löydä kuvaa, joka tähän ajatukseen sopisi. Hankalaa.

Tässä kuvassa on kuitenkin asioita, joita hahmot mm. käyvät tarinan aikana läpi.

6. Kansi tai kansi-inspiraatio



Tämäkin oli hankala! Kansikuva on itse asiassa jo tekeillä, muttei täysin valmis, joten en voi julkistaa sitä tässä. En kyllä haluaisikaan, koska se ansaitsee sitten ihan oman postauksensa.

Tämä kuva oli lähellä omia ajatuksiani, mutta kansikuva ei kuitenkaan tule olemaan samanlainen. Nätti se on joka tapauksessa, sen verran voin tässä vaiheessa luvata.

Ehkä kansi-inspiraatiosta pitäisikin kysyä enempi Eveltä, joka on jälleen tarttunut haasteeseen. Hän on muutenkin se, jolla on jopa visuaalista silmää, toisin kuin minulla.

7. Jotain, mikä on inspiroinut tarinaasi



Olen ehkä joskus maininnut, että Kristallin lapset -sarjan inspiraationa ovat toimineet videopelit. En muista, olenko blogin puolella eritellyt näitä pelejä tarkemmin, mutta Twitterissä olen ne maininnut.

Ensisijaisesti haluan korostaa, että inspiraatio on japanilaisista roolipeleistä, mutta niistä haluan nostaa esille erityisesti kolme: Final Fantasy X, Tales of Symphonia ja Bravely Default.

Hassua tässä on se, ettei mikään noista ole ykkössuosikkini kyseisen genren pelien joukossa, mutta niillä on kaikilla jotain yhteistä: uskontoon liittyvän neidon matka maailman halki, jotta maailma voidaan pelastaa. Jokaisen tarinassa on omat käänteensä eivätkä ne ole toistensa kopioita, eikä Kristallin lapsetkaan ole kopio noista peleistä. Se kuitenkin jakaa kantavan teeman niiden kanssa.

________

Kaikki kuvat viimeistä lukuunottamatta ovat Pixabaysta, josta voi ladata ilmaisia kuvituskuvia omaan käyttöönsä esimerkiksi juurikin blogia varten.

30. syyskuuta 2017

Lukupäiväkirja 23/2017: Käärmeiden kaupunki


Katri Alatalo - Käärmeiden kaupunki


Kirja-arvonnassa kävi tuuri ja sain omakseni Katri Alatalon Käärmeiden kaupungin. En ole hänen kirjojaan aiemmin lukenut (vaikka olisi ehkä pitänyt), joten sukelsin tarinaan erittäin avoimin ilman minkäänlaisia ennakkokäsityksiä kirjailijan tyylistä tai ylipäätään mistään.

Melkoiseen seikkailuun päädyinkin. Tarinaa kerrotaan prinsessa Nineten ja hänen kahden lapsuudenystävänsä, Sulwaenin ja Arryn, näkökulmista. Ninetellä on aina ollut erityinen yhteys käärmeisiin, vaikkei muilla hänen perheenjäsenillään sellaista ole. Sen takia hänet tunnetaankin käärmeprinsessana. Lapsuudessaan hän ja hänen ystävänsä löysivät kolme käärmeenmunaa luolasta aavikolta, ja Ninette olisi halunnut lämmittää ne hereille. Arry kuitenkin tuhosi munat Sulwaenin seisoessa toimettomana vieressä. Tuon jälkeen mikään ei ollut enää samoin kuin ennen.

Vuosia myöhemmin naapurivaltakunnasta hyökätään Nineten kotiin. Monia tapetaan ja vielä useampia viedään orjiksi, heidän joukossaan Arry ja Ninette, jota ei tunnisteta prinsessaksi. Sulwaen on tapahtumien aikaan poissa ja säästyy siksi. Kun hän palaa ja saa kuulla, mitä muille on tapahtunut, hän lähtee perään auttaakseen orjuutetun kansan prinsessoineen takaisin vapauteen.

Vaikka tykkään eeppisestä menosta, myös tällainen maanläheisempi, mutta silti fantasiahenkinen tarina on mielenkiintoista luettavaa. Kovin montaa aavikkoympäristöön sijoittuvaa fantasiatarinaa en olekaan lukenut, joten jo ympäristö toi kokonaisuuteen raikkautta. Pidin myös paljon henkilöhahmoista ja heidän varsin inhimillisistä motivaatioistaan toimia niin kuin toimivat. Asetelma ei ollut missään vaiheessa mustavalkoinen vaan kaikki hahmot liikkuivat harmaalla vyöhykkeellä.

Kerronta oli soljuvaa, mutta välillä pysähdyin eräiden hahmojen karkeampaan kielenkäyttöön. Se ikään kuin hyppäsi silmilleni ja hetken pohdittuani tulin siihen tulokseen, ettei vastaavaa ole hetkeen osunut kohdalle. Mitenkään häiritsevältä kielenkäyttö ei silti tuntunut vaan sekin oli virkistävää.

Kokonaisuudessaan pidinkin kirjasta erittäin paljon. Täytyy ehkä kurkistaa Alatalon muitakin teoksia, kunhan saan taas hieman lyhennettyä tuota jo valmiiksi pitkää lukulistaa.